Tänään söin raesokeria lusikalla paketista (älkää kysykö miksi minulla oli raesokeria... se on tai OLI todiste ajoittaisesta normaalista elämästä). Söin noin puolet ja loput ripottelin roskiin. Olen pettynyt, erittäin pettynyt. Vituttaa suorastaan. Uskottelen itselleni, että tämä on vain pahaa (öööh monta vuotta jatkunutta) pre-menstruaalisyndroomaa. Seli seli seli.

Tänään oli muutenkin Huono Päivä. Aivoillani ajatellen tulin siihen lopputulokseen, että tänään meni kaikki (lue: syöminen) päin persettä (ooooh antakaa anteeksi roisi kielenkäyttöni tänään) siksi koska eilen en vittuunnuksissani syönyt melkein mitään. Niinpä niin, alan kai saada paksuun kallooni ahdetuksi, että paastoaminen kostautuu jumalattomilla (raesokeri)orgioilla joista ei tule muuta kuin paha mieli.

Yritän kai jotenkin pakottaa itseni purkamaan tätä syömisvyyhtiä jotenkin. Kirjoittaminen auttaa, mutta näin pitkän tauon jälkeen se on huomattavan hankalaa! Yritin kirjoittaa normipäiväkirjaani, mutta ei se oikein toiminut. Palaan siis blogiini. Tai no yritän. Pakko saada tätä pelleilyä jotenkin jäsennellyksi.

Yritän kuitenkin olla lukematta muiden blogeja, koska huomaan sen provosoivan itseäni ihan suunnattomasti. Parasta vaan elää hiljaiseloa tämän ongelman kanssa. Mitä touhukkaampana itseni pidän ja mitä vähemmän koko juttua ajattelen, sen harvemmin repsahdan niin pahasti että haluaisin hypätä jokeen saman tien. Pikku repsuja ei lasketa.

Niin. Kerroin siis siskolleni, että minulla on syömishäiriö. Seuraava askel olisi kai mennä repimään terkkaa kauluksesta ja VAATIA päästä psykologille. Sillä olisi suorastaan sääli jättää nyt tätä hommaa kesken, kun "paraneminen" omasta mielestäni on erittäin hyvällä mallilla -ainakin omalla henkisellä tasollani (ulkopuolisen silmissä tämä näyttäisi edelleen todella sairaalta, haha, ja sitähän se kai onkin edelleen). Juttelimme koulussakin, miten nihkeää hoitoon pääsy Suomessa välillä on. Ei sairaan pitäisi itse joutua rähisemään itselleen asianmukaista apua! Entä jos en jaksaisi natkuttaa terkalle, ja miten käy kaikille niille muille jotka kamppailevat yksin samankaltaisten ongelmien kanssa jaksamatta raivata tietään hoitoon?