Tänään lintsasin sittenkin.

Sietäisin saada aasinhatun päähäni ja tulla lähetetyksi nurkkaan häpeämään. Minulla on (huono) selitys miksen jaksanut mennä kouluun tänään. En taaskaan saanut unta, vaikka kerrankin oikein panostin illalla rauhoittumiseen. Laitoin kynttilän palamaan ja venyttelin (KYLLÄ - ja täytyy sanoa että notkeuteni on samaa tasoa kuin ruosteinen traktori ja siksipä yritän tehdä edes pienestä iltavenyttelystä tavan) ja rasvasin jalat ja kuuntelin rauhoittavaa musiikkia ja lukaisin vähän kirjaa (sen tavan puolestaan olen oppinut uudestaan, ja voi että on ollut ikävä) mutta heti kun kävin raukeana ja vähän venyttyneempänä ja vanuttuneempana pitkäkseni, kaikki koulujutut hyppäsivät väkivaltaisesti päälleni ja vaikka miten koitin potkia niitä takaisin kirjojen väliin ja muistilappuihin yliviivattaviksi, ne rellestivät koko yön päässäni.

Pitäisi keksiä joku suodatin sängyn viereen joka poistaisi pahat ajatukset päästä ennen kun käy nukkumaan.

Ja ensimmäinen ääni, jonka aamulla kuulin oli sateen ropina ja tuulen ulvonta, joten eipä ollut kovin vaikeaa päättää painaa pää takaisin tyynyyn.

Joskaan en kyllä edes enää nukahtanut uudelleen, lepäilin vain. Liekö huono omatunto syynä vai mikä...

Tänään ei kuitenkaan ole ollut ihan mikään vedä itsesi kiikkuun -päivä. Kävin kirjastossa sekä kaupassa ostamassa silmänlumetta viikonlopuksi - eipä tarvitse selitellä miksi jääkaapissa on vain se kuuluisa valo. Söin näkkärin kanssa margariinirasiasta puolet, vaikka miten yritin vannottaa itselleni, että se on rekvisiittaa ja siis pari sipaisua riittää poistamaan vanhempieni epäilykset epäterveistä ruokatavoistani. No, eipä sentään mennyt ihan koko pakettia tällä istumalla... Luin myös tenttiin. Tai siis luen, nyt pidän vain pikkiriikkisen tauon ettei pää räjähdä. En muista milloin viimeeksi olisin näin kunnolla lukenut mihinkään kokeeseen: aloitin jo sunnuntaina, laitan radion kiinni, alleviivaan sekä kuorrutan kirjan, kaapinovet, peilit, tietokoneen näytön, seinät ja kaikki mahdolliset pinnat post it - lapuilla.

Pinnistelen kauheasti. Ajattelen joka hetki ahmimista ja sitä, että voisipa vain jäädä sängyn pohjalle itkemään. Suorastaan kidutan itseäni, sekin mokoma margariinipaketti jääkaapissa. Toisaalta nautin siitä, että se on siellä, koska sillä voisin todistaa itselleni, että pystyn olemaan ahmimattakin.

Hei, oivalsin juuri taas jotain!! Kekkasin, että joskushan se on aloitettava, margariinisiedätyshoito eli siis se, että pystyy pitämään ruokaa jääkaapissa ahmimatta sitä heti paikalla suuhunsa. Ja minä aloitan siedätyshoitoni NYT.

Nyt jatkan tenttiin lukemista hih hei!