Karkkia. Irtokarkkia. Vanha kunnon Candyking, juuri ennen Prisman sulkemisaikaa. 540 grammaa. Positiivista tässä on se, että puolisen kiloa on huomattavasti vähemmän kuin se satsi jonka tavallisesti karkinhimossani ostan. Negatiivista, että helvetin huono olo noinkin "pienestä" pussillisesta tulee ja vitutus myös. Nooooooh, huomenna sitten taas aloitetaan uusi laihis.

Tänään olen maannut sängyssä ja surkutellut omaan onnetonta elämääni. Hei mutta kävinhän sentään aamulla lenkillä ja juttelin siskon kanssa puhelimessa. Jihaa. Tukkaa en sentään jaksanut pestä, ehkäpä yllätän itseni huomenaamulla.

Taidan olla kateellinen siskolleni. Vaikka sen pikkuporvarimeilläonkaikkiniintäydellistä-elämä sinänsä kammottaa minua, olen silti jollain kierolla tavalla kateellinen. Sisko on aina ollut meistä se menestyvä, se josta kaikki tykkää ja jota kaikki kehuu, minä taas se musta lammas, se, joka harkitsee hyppävänsä mummolan sukutapaamisissa parvekkeelta alas ja jota kukaan ei oikeastaan edes huomaa. Veli sitten, luulen että silläkin alkaa ote vähän lipsua, tosin se nuorimmaisena on aina saanut enemmän vapauksia. Mínulla on kai tällä hetkellä keskimmäisen lapsen syndrooma pahempana kuin joskus teinivuosina. Itse asiassa nyt taidan olla jossain uudessa murrosiässä, taisin jopa olla aika harmiton tapaus silloin kuin muut kapinoi vähän kaikkea vastaan. Minä kapinoin nyt.