Masentaa koska ahmin. Ahmin koska masentaa.

Koko illan olen käytännössä maannut puoliksi pöydällä huopa niskassa, lautanen toisessa kädessä ja toisella kädellä näpytellen huolimattomasti netistä jotain. En edes muista millä sivuilla olen käynyt. Yhdentekevää. Täysin yhdentekevää kaikki. Väsyttää mutta en jaksa mennä edes hampaita pesemään jotta voisin käydä nukkumaan. Niin pohjalla en taida sentään vielä olla, että kävisin tästä suoraan petiin harjaamatta hampaita. Vai pitäisikö ihan kokeilla. Pistää oikeen ranttaliksi ja herätä aamulla entistäkin paskemmalla fiiliksellä.

Nyt on vaikea uskoa, että alkuviikosta meni niin hyvin. Mistä se hyvä tuuli tuli, kun nyt on olo yhtä arvokas kuin asvaltiin liiskaantuneella kastemadolla (sellaisellakin on varmaan mielenkiintoisempi elämä kuin minulla ja sen ruokavalio on varmaan suht helppo eikä sen koskaan tee mieli muuta kuin syödä multaa ja paskantaa).

Miksi minä kirjoitan tällaistä soopaa. Siksi kun en jaksa käydä nukkumaankaan. Miksi minä en sitten jaksa käydä nukkumaan. Koska ahmin ja olen lamaannuksissa. Miksi minä sitten ahmin. Koska minua masentaa ja ahdistaa ja vituttaa olla minä. Olisi pitänyt mennä lenkille. Olisi pitänyt jättää ahmimatta. Olisi olisi olisi. Miksei kukaan kysynyt minulta että haluanko syntyä.