Ylitin itseni perjantaina ja lauantaina ja alitin itseni tänään - siis jos alittaminen on ylittämisen vastakohta. Ja nyt vituttaa. Mutta huomenna alkaa taas homma siitä, mihin se jäi.

Vaikka vielä alkuviikosta elin kuin sika karsinassaan syöden kaikkea mitä kiinni sain ja rypemällä paskassa, sain kuin sainkin sekä itseni että kämppäni perjantaiksi siihen kuntoon, ettei tarvinnut siskon ja sen avokin tullessa koko ajan miettiä omaa surkeuttaan. Psykologistahan tuo kaikki oli (paitsi että oikeasti kyllä siivosin kunnolla), en ole laihtunut grammaakaan, mutta jo pelkkä ahmimattomuus sai oloni tuntumaan vähemmän luuserilta. Nyt tosin olen taas pisteessä a, mutta kunhan saan taas arkirytmistä kiinni niin uskon, että kyllä tämä tästä alkaa taas rullaamaan - ainakin seuraavaan epäonnistumiseen asti (elämäni koostuu näköjään hyvistä ja huonoista kausista, ja alan kai oppia elämään niiden kanssa).

Niin siis tänään ahmin mutta se on sivuseikka.

Ylitin itseni monella tapaa lauantaina eräässä urheilutapahtumassa. Hysteerisenä anonymiteetistäni en selosta mistä tarkalleen oli kyse, eikä sillä taida edes olla väliä, mutta voitin itseni monella tapaa. Ensinnäkin, urheilusuoritukseni oli täysi kymppi, siis minulle. Annoin todella kaikkeni, ja kaiken vain sillä sisulla että halusin näyttää itselleni pystyväni. Ja pystyin! Toiseksi, voitin itseni myös siinä, että raahasin levinneen perseeni KOLLEKTIIVISEEN liikuntatapahtumaan enkä antanut sen haitata suoritustani. Itse asiassa taisin jopa unohtaa itseni keskittyessäni pelkästään itselleni näyttämiseen. Olen edelleen tyytyväinen itseeni, eikä siksi edes tämän päivän lipsahdus (hah, se ei kyllä ollut lipsahdus vaan tietoinen ahmimiskohtaus, voisin kyllä ihan ensi töikseni lopettaa tämän itselleni valehtelun) haittaa niin kovasti. Tästä eteenpäin alan treenata juoksemista entistä määrätietoisemmin.

Niin siis se oli juoksutapahtuma mutta sekin on vissiin sivuseikka.

Ostin myös uudet liikuntapöksyt ja täytyy sanoa, ettei edes minun takapuoleni näytä niissä ihan hirveälle. Lähtisin testaamaan jos ei olisi maha niin täynnä ja jalat niin väsyneet eilisestä plus loppuviikon paniikkilenkeistä.

Taidan käydä nukkumaan niin huominen ja se mukana UUSI ELÄMÄ tulee nopsemmin.