Tänään saan syödä kohtuullisen määrän karkkia, en tosin irtokarkkia. Jos käänteinen psykologia taas toimii, olen tyytyväinen, ja jos ei, olen edelleen tyytyväinen (siis olettaen että en kuitenkaan tule hulluksi kaupassa ja osta kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta sitä helkkarin candykingiä). Ajattelin ranskanpastilleja, tai ihan vaan perinteistä Fazerin suklaalevyä. Tai jumbokarkkipussikin menisi (huom huom 400 g:n pussi ei minulle ole vielä mikään käsistä karannut mopo, ei edes käsistä karannut polkupyörä). Tai englanninlakuja. Tai keksejä tai jäätelöä. Mmmmm... Voisiko jostain taas päätellä että ahmimishimo on VALTAISA.

Eilen tapahtui ihme jota kummastelen edelleen. Olin sekä lauantaina sekä eilen pitkän päivän töissä, aamuvuorossa vielä, enkä silti tullut karkkisäkin kanssa kotiin. Todistin siis itselleni, että olen kykenevä kävelemään houkutuksen ohi jopa kuolemanväsyneenä. Tuosta todella pitää repiä kicksejä koko kesä. Illalla olisin taas voinut järsiä vaikka omaa kättäni sokerintuskassa, mutta en kertakaikkiaan JAKSANUT nousta sängystä hakemaan lastia kaupasta. Eli siis jos pääsen kotiin asti retkahtamatta niin homma on edes jotenkuten hanskassa. Très bien, tuokin pitää pitää mielessä kesää ajatellen kun joka päivä kuitenkin kaiholla katson alakerran karkkikauppaa.

Nyt sitten pakotin itseni syömään normaalin aamupalan ja laittamaan normaalit vaatteet päälle ja kohta menen normaalisti espanjantunneille josta menen normaaleille ruokaostoksille. Väsyttää ihan pirusti, näin koko yön painajaista töistä, miten siellä on tänään täysi kaaos sen takia kun minä eilen sotkin asiat. Pitääkin ottaa stressiä ihan turhasta, ihan kuin olisikin muka päivässä onnistunut sekoittamaan koko hotellin. Korkeintaan unohdin tyhjentää joitakin roskiksia.

Olen ihan ällikällä siitä, että en todella ahminut (karkkia) koko viikonloppuna. En osaa toimia ilman normaalia maanantaiähkyäni ja -itseinhoani. Tänään taidan jopa pitää itsestäni. Aika outoa.