Syvä huokaus siitä syystä, että on tämä blogin pitäminen vähäsen jäänyt. Syyskuussa kirjoitin ruhtinaallisesti kerran, nyt yritän epätoivoisesti pelastaa lokakuuta samalta kohtalolta. Ohhoh.

Ongelma taitaa olla eniten se, että junnaan paikoillani ihan joka asiassa. Ahmin edelleen, inhoan kämppiksiäni edelleen (se uusi kämppis on sata kertaa pahempi kuin vanha kunnon raahaan-viideltä-aamulla-kaverini-kaljalle-meidän-keittiöön-en-koskaan-vie-roskia-N), lintsaan edelleen minkä ehdin (sillä aikaa kun muut hikoilee luennoilla minä se vaan syön, syön ja syön) ja sosiaalinen elämäni on edelleen olematonta.

Très bien, Laura, très bien.