Tai sitten se karkkikrapulamorkkis ei ole vielä ehtinyt tulla, koska kello on todella vasta kahdeksan ja sokeri ja rasva ja kalorit ovat vasta imeytymässä inhasti elimistööni eli olen vielä niin hyvässä nousukiidossa että romahdus alas tapahtunee joskus iltapäivän tienoilla. Tant pis. Nyt minä kuitenkin kirjoitan ranskan superpitkää eräänlaista lopputyötä, jota tein, kerrankin innoissani jopa, eilen puolille öille saakka ja lisäksi haudutin sitä päässäni koko yön. En vain tiedä sopiiko kirjoitukseni ihan täysin genreen jota tunnilla opetellaan, mutta sutatkoon opettaja sitten punakynällä päälle, minä kirjoitan koska se on minusta kivaa.

Ei siis karkkikrapulaa ja olokin tuntuu ihanan kevyelle, optimistiselle ja kaikin puolin hyvälle. Taidan ottaa tästä karkkikännistä tavan, kerran viikossa on varmaan sopiva määrä. Tuntuu, että kaikki, jopa laihdutus, toimii paremmin kun lakkaa niuhottamasta. Vaikka junttaan kaalikeittoa kaksi viikkoa putkeen, on saldo ehkä vähän löysemmät housut jotka kuitenki mystisesti muuttuu takaisin kireiksi heti kun pistän suuhunu normaalin (huom! normaalin kuten esimerkiksi lihapulla/kalakeitto/makaronilaatikko-normaalin, sillä nyt en puhu normaalista karkkiruokavaliostani) ruuanmurusen. Karkillakin voi siis laihduttaa, taidanpa patentoida teoriani. Tosin luulen, että vaikutus perustuu siihen, etten seuraavana päivänä järkyttävän ällötyksen takia syö juuri mitään. Ehkä pitäisi seuraavaksi kokeilla TERVEELLISTÄ laihduttamista...

Nyt siis palaan kuriin ja nuhteeseen taas ensi perjantaiksi asti. Alan syödä kunnon ruokaa ja säännöllisiin aikoihin. Liikun ja nautin elämästä ja pälä pälä.

Ei pitäisi tuudittautua tähän oloon...