Tänään en ole ahminut.

Ja huomenna saan ahmia.

Kysymys on taas kerran siitä, haluanko. Nyt haluan, mutta huomenna ehkä en. Sen näkee sitten.

Minulla oli aikomuksena tehdä joululahjaostosten tehoisku kaupungille lauantaina, mutta en tietenkään muistanut, että sehän on itsenäisyyspäivä ja siis kaupat on kiinni. Siirtynee siis sunnuntaille, tai myöhemmäksi riippuen siitä, millainen mieli on. Inhoan mennä ostoksille kauheaan ryysikseen. Tuskanhiki tulee yleensä jo tavaratalon ovella, ja rullaportaissa olen valmis hyppäämään pää edellä alimpaan kerrokseen. Jouluostoksilla minusta tulee myös ihmisvihaaja. Tuupin mummoja takaisin kärryillä ja koreilla, mulkoilen kiljuvia lapsia niin että ne alkaa kiljua vieläkin enemmän ja huokailen marttyyrinä kun joku jumittaa kassalla miettien, ottaako Peetu-Eevertille sittenkin viisi euroa kalliimman hilavitkuttimen.

Tänään minulla oli ihan hyvä olo itseni suhteen, vaikka vedinkin eilen megapussin Mättö-mikä-se-nyt-oli -nimistä karkkia (inhoan ihan periaatteesta kaikkea ruokaa missä lukee mega, mättö tai jätti) ja jumalattoman kokoisen pizzan joka suorastaan ui juustossa. Olen parantumaton syömäri. Kaiken voi näköjään selittää itselleen hyväksi.

Kävin myös lenkillä tänään. Ihmeen hyvä lenkki räntäsateessa. Olen oppinut iltalenkkeilemään, koska koulu on viime aikoina alkanut joka päivä kahdeksalta. Olen enemmän aamulenkkeilijä, mutta ihan iloinen, että iltaisin tulee nykyään jopa lähdettyä. Meinasin tänään tosin jäädä auton alle JALKAKÄYTÄVÄLLÄ (tiedättehän ne tontit, joille ajetaan kevyen liikenteen väylän kautta), vaikka minulla killui heijastimia suunnilleen kaikissa muissa paikoissa paitsi nenänpäässä. Ja kakarat tapitti takapenkillä nenä kiinni lasissa kun minä hyppäsin ojaan ja auton ratin takaa sinkosi minuun murhaava katse. JALKAKÄYTÄVÄLLÄ.

Kaikenlaisia törppöjä taas liikenteessä, hahahahaha.

Conclusion: huomenna saan vetää irtokarkkia niin, että vaniljafudge tursuaa navasta ulos, ja lauantaina saan maata sängyssä sättien itseäni ja suunnitellen sunnuntaina alkavaa Uutta Elämää. Eikun ihan oikeasti, olisin erittäin tyytyväinen jos pystyisin olemaan ilman irttareita jouluun asti. Kaikkea muuta saa kyllä vetää, ei sen puoleen...