Tiedättehän kun valas joutuu vahingossa rannalle niin sitä pitää kai kastella samalla kun sen jättiläismäistä ruhoa yritetään hiissata takaisin mereen? Tiedättehän elokuvan "Perhonen lasikuvussa" jossa halvaantunut mies kirjoittaa kirjan äärettömän hitaasti, avustajan välityksellä, silmiään räpäyttäen?

Tältä minusta tällä hetkellä tuntuu. Kukaan ei tosín valele vettä päälleni, mutta viilennän itseäni tuulettimella kun en pysty liikkumaan. Kirjoitan tätä tekstiä hitaasti ja vaivalloisesti yhdellä kädellä, etusormella itse asiassa, kun toinen käsi puristaa mahaa ettei se RÄJÄHTÄISI.

Söin siis liikaa.

Aloitin ahmimistarkoituksessa ostamillani jäätelöpaketilla ja Fazerleipomon mustikkapiirakalla - piirakka oli pettymys ja kalliskin vielä mokoma. Sitten vaan jatkoin ja jatkoin ja vatsaani upposi ruispala poikineen, perunoita (joita vanhempani raahasivat minulle kaikista vastusteluistani ja tekosyistäni piittaamatta koska pottuhan saa aikaan niin hillittömät ahmimisorgiat että mummo kääntyisi haudassaan jos näkisi), kaakaota, hedelmiä, kiisseliä, you name it. Luoja tätä ähkyä, en tosiaan pysty liikahtamaankaan. Voikohan vatsalaukku oikeasti ratketa?

Miksi minä teen näin...

Miksi...

Tänään oli taas kaikki ihan hyvin. Vanhempien tapaaminen meni ihan hyvin, töissäkin oli ihan mukavaa, on ihana ilma ja silti minä pilasin kaiken niinkin tyhmällä asialla kuin ahmimisella.

Huomenna vihaan taas itseäni, ostan sen takia karkkia ja vihaan taas vähän enemmän.

Tai sitten vain menen nyt nukkumaan ja olen aamuun mennessä unohtanut koko lipsahduksen. Väsyttää niin ahmin jo senkin takia. Idiootti.