En aina oikein ymmärrä itseäni.

Tänään on hyvä aamu. Koulu alkaa vasta kahdelta ja ei tarvinnut laittaa edes herätystä. Sataa, mutta se ei haittaa koska tänään pidän välipäivän juoksusta. En ole ahminut eikä se ole edes suunnitelmissa juuri nyt - kerrankin voin jopa sanoa että jos nenäni eteen kannettaisiin kulhollinen karkkia, voisin olla ottamatta yhtäkään (haha, ainakin näin teoriassa, enpä ala testaamaan...).

Mutta en ole tyytyväinen. Omatuntoni ruoskii minua tekemään ja suorittamaan koko ajan jotain, vaikka tämä pyjamassa loikoilu ja musiikin kuuntelu tekee todella hyvää. Edes se ei riitä orjapiiskuri-itselleni, että teen hissukseen kaikkea pientä kuten pesen pyykkiä ja siistin lehtipinoa ja tiskailen, vaikka rakastan hissukseen tekemistä ja siten oikeasti saan jotain aikaankin! Menee hermo. Minulla on epämääräinen morkkis jopa siitä, että en mene juoksemaan vaikka ei herranjestas polvinivelistä ole kohta mitään jäljellä jos juoksee joka päivä!

En tajua itseäni.

Eilen meni hieman överiksi jäätelön ja dominokeksien kanssa. Kävin kaverini kanssa katsomassa 99 F (uusi lempielokuvani) ja sieltähän ei voinut tietenkään olla tulematta kaupan kautta kotiin. Niinpä sitten possuttelin keskellä yötä lukien vanhaa hesaria ja muistellen Jean Dujardinia mutta olen silti ihan iloinen, koska aikomuksenani oli alunperin ostaa karkkia ja paljon. Jäätelö on ihan kesyä irtokarkkiin verrattuna, comme vous le savez.

Olen laskeskellut syömiäni kaloreita noin niinkuin sadoissa, en mitenkään tarkasti siis, ja olen huomannut että syön ihan mielettömiä määriä jopa niinä päivinä, jolloin olen muka kunnolla. Eipä ihme, että housut puristaa. Pelkään, että tämä orastava kalorien kyttääminen johtaa minua entistä enemmän metsään, toisaalta, niin kauan kun en pidä viidensadan kalorin pommeja yhtään minään, taidan olla ihan turvassa. Eikä se, että tiedän dominokekseissä olevan 66 kcal/kpl itse asiassa mitenkään estä minua syömästä koko pakettia kerralla.

No miksi helvetissä sitten tuhlaan aikaani laskemalla niitä?

Kuten jo taisin mainita, en aina oikein ymmärrä itseäni.