Ei hyvä mutta ehdottomasti ei huonokaan. Melkein kunnollinen. Kelpaa. Kyse on siis - tattaraa jännitys tiivistyy - tämän päivän sapuskoista. Söin jäätelöä ja keksejä, hyhhyh, en kunnon ruokaa. MUTTA niiden jälkeen yksinkertaisesti lopetin. Ei hillitöntä ahmimiskohtausta, ei edes koko illan jatkuvaa kiusallista napostelua ja jääkaapilla notkumista. Päivän kalorit huitelee tosin varmasti pilvissä mutta huidelkoon. Mañana mañana...

Vietän koti-iltaa ja mesetän myös koti-iltaa viettävän kaverin kanssa (joka siis asuu toisella puolella Suomea niin ei voi yhdistää näitä koti-iltoja). En halunnut lähteä minnekään tänä iltana koska 1) pitää säästää rahaa sen uuden kämpän vakuusmaksuun vai vuokratakuuseen vai mikä se nyt viralliselta nimeltä onkaan ja 2) en kestä ajatusta a) itsestäni juhlimassa näin paksuna pontsona, viikonlopun pohjanoteeraus + nämä puoliahmimispäivät kun luonnollisesti näkyvät edelleen ja b) hillittömästä mättämisestä ja juomisesta ensin tänä iltana ja sitten krapulassa huomenna. Aika säälittävää mutta niin minun elämää. Enkä sitä paitsi edes tykkää vapusta. Enkä munkeista enkä simasta. Enkä ole yhtään juhlatuulellakaan.

Tahdon lenkille. Pitäisi pitää välillä lepopäiviä mutta en vaan malta. Juokseminen on yksinkertaisesti liian kivaa. Tuntuu että tukehdun jos en pääse kunnon lenkille vähintään kerran päivässä. Aamulla tosin voisi mennä välillä sauvakävelemään jottei tuo polvi nyt liikaa rasittuisi vaikka kunnossa onkin. Pitäisi syödä enemmän proteiineja eikä vaan karkkia ja jääteöä ja puuroa jotta lihakset alkaisi näkyäkin. Tänä aamuna puristelin (taas) mahaani suihkussa ja kyllä siellä jotain lihaksentapaista läskipatjan alla on...

Tätä kesää en todella halua pilata mättämällä karkkia joka päivä ja menemällä kuin teuraalle aamuisin töihin jättihupparissa ja naama turvoksissa huonosta syömisestä ja nukkumisesta. Nyt on kesä!! Tarttis tehrä siis jotai ja kiiruusti.

Mañana mañana... Hah.