Ei jumalauta Laura, ei taas. Hakkaan päätäni seinään (no en nyt ihan vielä sentään koska olen liian laiska liikahtamaan senttiäkään) ja revin tukkaa ja puren kynsiä ja jahtaan omaa häntääni epätoivosta. Ei, en syö karkkia, ainakaan vielä. Olen liian laiska myös lähteäkseni hakemaan sitä öööh muutaman sadan metrin päästä (mistä vetoa niin illalla löydän itseni ostamasta Makuunin ylihintaisia nameja, hah, voiko säälittävämpää enää olla: rahanikaan eivät riitä enää kuin markettikamaan). Ei, en ole ahminut ihan järkyttävästi vielä tänään (mutta ihan mukavasti kuitenkin, mitäpä sitä muuta vapaana lauantaipäivänä, ja tämä siis oli ironisesti sanottu) ja ei, en ole maannut perseelläni ihan koko päivää koska kävin jopa ihan hyvällä lenkillä (jonka aikana suorastaan puhkuin ja puhisin tarmoa tehdä tästä päivästä Hyvä ja Ahmimaton Päivä mutta sitten kun tulin kotiin niin Tarmo meni sängyn alle piiloon eikä suostu tulemaan pois) vaan (alleviivaan varsinaisen lauseen jotta saisin edes itse siitä jotain selvää, MUTTA eikö ole aika taitavaa kirjoittaa tällainen virkehirviö sekoamatta varsinaisessa lauseessa esim. sijamuodoissa) yritän tässä epätoivoisesti kirjoittaa yhtä koulujuttua joka on totta puhuen sellaista hevonpaskaa että häpeän itsekin.

Kyllä opettaja: kirjoitan sitä vain koska on pakko, ja jos olet kiltti niin päästät minut säälistä kurssista läpi.

Eli sepustukseni ensimmäinen sivu on hevonpaskaa, toinen sivu hevonpaskaa, kolmas sivu hevonpaskaa, kaikki siinä välissä hevonpaskaa ja hieno loppupohdintani tulee olemaan BINGO.

Päätin, että saan sen valmiiksi huomisiltaan mennessä koska en uhraa tälle enää yksiäkään yöunia, joten hakkaan päätäni seinään ja puren kynsiä ja jahtaan omaa häntääni EPÄTOIVOSTA koska on epäreilua antaa sellainen tehtävänanto josta lopputuloksena on tällainen sontaläjä. Kirjoittaisin mielelläni jos aihe kiinnostaisi ja liittyisi jotenkin opiskelemaani alaan mutta ei ihmisiä saisi pakottaa kirjoittamaan sellaista minkä takana ei voi itse seisoa - en allekirjoittaisi lauseistani yhtäkään. (Noniin nyt tämä menee jo turhaan ruikuttamiseen asian vierestä joten lopetan.)

Lieveilmiönä vatsani suorastaan karjuu karkkia. Ajattelen koko ajan lähimmän marketin irtokarkkivalikoimaa joten eipä ihme ettei työ edisty (ja huom huom, tämän kirjoittaminen on ansaittu tauko koska olen vääntänyt tuota kirjoitelmaa pari ahmimistaukoa mukaanlukien jo aika monta tuntia). Olen näköjään lempannut karkkikuninkaan toistaiseksi (turvaudun siihen kuitenkin äärimmäisessä hädässä eli laiskuudessa lähteä kauemmas) ja muuttanut karkkikadulle, sillä oi voi, nytpä antaisin vaikka vaatteet päältäni jos saisin jättipussillisen Citymarketin X irtokarkkia. Siellä on paras valikoima alle 7 euroa. Pas mal eller hur: kunnon kännit alle kympillä kilo. (Taidan pyrkiä mainostoimistoon töihin seuraavaksi.)

Olisi itsensä huijaamista lähteä ostamaan karkkia jotta voisi muka mukavammin kirjoittaa namuja napsien. Sen lisäksi etten viitsi evääni heilauttaa sen eteen että vetäisin takin pyjaman päälle ja hakisin pyörän varastosta, myöskin tiedän, etten minä kirjoittaisi namuja napsien vaan lukisin Me Naisia namuja napsien. Mutta voihan grillissä käristyvä nakkimakkara sentään tätä makeanhimoa. Kohta alan järsiä omaa häntääni.