Ja koska Laura on sosiaalinen, Laura ei voi ahmia. Jos Laura ahmii, Lauran tekee mieli jäädä kotiin vollottamaan surkeaa elämäänsä ja leveää persettään ja ehkä myös leventämään sitä persettään vähän lisää yrittämällä lohduttautua karkilla koska Lauran elämähän on niin perin surkeaa ja onnetonta ja lihavaa. Kuitenkaan Laura EI halua, että leveä perse ja paha mieli määrää Lauran elämää joten siis Laura EI AHMI. Yksinkertaista...?

Eilen illalla olin yhden aika uuden kaverin kanssa "yksillä". Ohhoh: milloinka muka olen alkanut käydä ulkona puolituttujen kanssa ja vielä sen kummempia siitä stressaamatta? Eilen ei siis livennyt mopo hyppysistä (paitsi illalla VÄHÄSEN kotiin tullessa) ja pystyin olemaan baarissa melkein normaali ja oli ihan mukavaakin. Edistystä, sanoisin. Ja edistystä on myös se, että kerrankin ne yhdet todella jäi yksiin. Ei kai sitä aina tarvitse perseitä olalla ja nakkeja silmille vetää...

Äsken kävin lenkillä. Tihutti vähän vettä ja oli kylmä, ajattelin ettei siellä mitään hanskoja tarvita mutta olisipa sittenkin tarvittu. Aamulla jopa lämpöisessä sängyssä ajattelin, etten jaksa mennä ollenkaan. Meninpä sittenkin ja hyvä niin, koska kaikesta huolimatta juoksu kulki MAINIOSTI. Luin jonkun en muista kenen blogista vai mistä lie että lenkin loppupuolella kun on todella rääkännyt itsensä läkähdyksiin, nousee naamalle semmoinen typerä virne. No minä virnistelin tällä kertaa oikeen kunnolla, ja mummot ja papat aamukävelyllä hymyili takaisin.

Kun päivän lenkki on tehty, ainoksi tavoitteeksi jää taas olla ahmimatta.

Tänään pitäisi lähteä taas metsästämään sitä sänkyä (en siis vielä mennyt ostamaan sitä sikakallista), mutta nyt siellä sataa jo vähäsen enemmän... Jospa se siitä iltapäiväksi selkiintyisi...