Pidinkin karkkipäiväni jo tänään, koska töissä ote lipesi niin täydellisesti vanhentuneiden minibar-suklaiden suhteen että jos olisin pantannut karkkipäivääni huomiseen, olisi lopputulos ollut koko viikonloppu mässäystä. Joten jos huomenna olen kunnolla (heitän vaikka ne suklaat ROSKIIN jos niitä vielä löytyy koska ne saa siis syödä), kaikki on hyvin. Nytkin kaikki on hyvin. Tarvitsen karkkisatsini pitääkseni pääni kasassa eikä ole merkitystä pitääkö herkkupäivänsä lauantaina vai suununtaina kunhan se pysyy YHDESSÄ kerrassa per viikko - sitä paitsi erityisesti candyking alkaa jo melkein öklöttää minua mutta yritän jonkunlaista väsytystaktiikkaa, kyllä minä joskus siihen kyllästyn.

Tänään ei tavallaan kyllä edes tehnyt mieli karkkia, olisin melkeinpä voinut olla ostamattakin. Ostinpa silti MUTTA melkein parisataa grammaa vähemmän kuin tavallisesti. Vähensin jokaista laatua yhden karkin verran. Huomasin, että kolmesta vaniljafudgesta tulee yhtä "kylläiseksi" kuin neljästä.

Tänää aamuna vaaka olisi ollut ystäväni. Housut, siis ne uudet jotka ostin torstain shoppausretkelläni ja jotka silloin olivat mahan kohdalta vähän tiukat, sujahtivat jalkaani kuin rasvatut, kinnaamatta YHTÄÄN. Tätä se ahmimattomuus saa aikaan, kevyen olon. Huomenna vaaka ei kyllä tuon karkkilastin (oli sitten normaalia pienempi tai ei, iso se oli joka tapauksessa) jälkeen ole enää kaveri, mutta onneksi en sellaista kapinetta edelleenkään omista. Hih. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tänään kyllä tuli töissä juostua muutaman susupalan edestä. Oli kerrankin sanoisinko HUIPPU päivä, kiireinen ja aika kaaosmainen, mutta huippu, aika meni kuin siivillä. Turistit ovat ihania, siis ne amerikkalaiset ja eurooppalaiset LAPSETTOMAT pariskunnat jotka jäävät juttelemaan ja jättävät tippiä - tänään eräs turistipariskunta oli jättänyt minulle henkilökohtaisesti oman maansa suklaalevyn (hih, tästähän se riemu repesi) kiitokseksi eräästä pikku jutusta. Juttelin myös amerikkalaisen naisen kanssa kuinka Suomessa lähes kaikki elokuvat ovat version originale ja kuinka täällä aina sataa.

Huomenna ainoa tavoitteeni on olla jatkamatta karkinsyöntiä. Ei dominokeksejä töissä, ei minibar-kamaa, ei candykingiä, ei karkkikatua, ei mitään sokerista. Viikko aikaa niihin sukupippaloihin ja aion olla niin hemmetin itsevarma selostaessani koulun kesken jättämistä, ettei kenekään arvostelu ala ottaa minua kaaliin. Kaksoisleuka hyllyen kun sitä ei ole ihan uskottavimmillaan. Laihana - tai ennemminkin tuntiessaan olonsa normaalikokoiseksi - on enemmän itsevarma, väittäkää mitä väitätte.