Ahmimisesta aina työviikonlopun jälkeen on tullut tapa. Inhottava tapa. Eilen ahmin, koska olin rankka päivä - pysyi homma sentään jotenkuten lapasessa (ainakin tähän päivään verrattuna) koska ahmin "vain" kunnon ruokaa. Tänään sitten karkkikaupan kautta kotiin. Meidän työpaikan vieressä on maailman paras karkkikauppa ja se oli auki vaikka mikään muu ei. Eli: järjetöntä karkinmättämistä, vaikka töissä oli kiva päivä eli en edes tarvinnut lohtusyöpöttelyä, ja vaikka vasta viimeisimpien karkkikännieni jälkeen vannoin ettei enää ikinä. Hehehehe, ikinä olikin sitten muutaman päivän päästä.

Huomenna aloitan uuden elämän vaikka tiedän, että aamulla peilistä katsoo niin pöhöttynyt naama että kaivaudun takuuvarmasti takaisin peiton alle. Olen jo valmiiksi asennoitunut, etten mene kouluun. Nyt yritän keskittyä edes nousemaan sängystä. Peruin kallonkutistaja-ajankin. Alan oivaltaa, miten tästä pääsee eroon. Nyt menee jo huomattavasti paremmin. Hahahaha, jos puoli kiloa karkkia, Domino-keksipaketti, vuoallinen kinkkukiusausta plus kaikkea mahdollista mitä kaapista löytyy on PAREMMIN, kukaan muu kuin samasta ongelmasta kärsivä ei voi edes kuvitella mikä tilanne oli vielä muutaman kuukausi sitten.

Mutta siis. Olen Laura ja olen ruokaholisti. Siitä asti kun sain tämän ongelman pullautettua ulos suustani terkkarilla, olen miettinyt paljon itseäni ja sitä, miksi ahmin ja jopa silloin tällöin pystynyt itselleni perustelemaan järjellä miksei kannata ahmia. Huomisesta lähtien aion yrittää taas kun tänään en pystynyt. Pakko vaan antaa itselleen armoa ja aloittaa alusta, joka aamu.

Ja sitten vielä loppukevennys. Eilen töissä viedessäni roskia alakertaan minulta pääsi pieru hotellin aulassa. Ja minun perässä käveli asiakas. Ja se varmana kuuli, tai jos ei kuullut niin haistoi, ja en tajua miksi, mutta käännyin vielä vahinkoni jälkeen katsomaan syyllisenä taakseni. Vein roskat ja menin hissillä takaisin kerroksille. Ja kukapa sattui olemaan samassa hississä? No juu juu, tämä sama mies totta kai. Kylläpä hävetti. Ja hävetti vielä vähän lisää kun törmäsin siihen samaan mieheen vielä ainakin pari kertaa päivän aikana. Tässäpä taas yksi syy lisää olla ahmimatta: ei tarttisi ihmisten ilmoilla pelätä, että tulee karkkikrapulapaskat housuun, hahahahaha.