Tänään on Puolihyvä Päivä, ilman erikoista syytä. Johtuisikohan eilisestä ahmimattomuudesta ja tämän päivän ahmimisesta. Aamulla menin kouluun ja vaikka sen jälkeen ryntäsinkin heti kauppaan ostamaan karkkia, olen tyytyväinen. Eli Puolihyvä Päivä, puoliksi onnistunut. Kaikkea ei voi saada, joten yritän pitää kiinni tästä tunteesta kynsin ja hampain. Kyllä se vitutus sieltä illan aikana vielä esiin putkahtaa.

Teen ranskan esitelmää. Ja olen melkein kiinnostunut aiheestani. Ohhoh. JA kaiken lisäksi sen ei tarvitse olla tehtynä kuin vasta parin viikon päästä mutta minullapa on jo melkein valmis! Ihme on tapahtunut: Laura opiskelee.

Mahaan koskee vaikka en edes tänään ostanut niin jättisikapossulastia karkkia kuin yleensä. Menkkapöhö tähän päälle ja huomenaamulla ei mene housunnapit kiinni, jippii. Kamala välinpitämättömyys taas vaihteeksi. Tuntuu että on ihan sama mitä suuhunsa työntää ja miten paljon itseään lenkkipolulla rääkkää, kun farkut kiristää joka aamu yhtä paljon, oli sitten ahminut tai ollut lähestulkoon syömättä viikon. Toisaalta, olen huomattavasti kiinteämpi kuin aiemmin, sillä olen mennyt kävellen kouluun kun en uskalla ajaa liukkaalla pyörällä. Hyvä hyvä. Olkoon takamus leveä kuin kymmenen leivän leivinuuni kunhan se on (olisi) hyvän muotoinen. Maha sitten on ihan toinen juttu... Ja ne perkeleen jenkkakahvat. Yhyy, tahtoo vanhan vartalonsa takaisin!! 

Päivän sanat: fer-blanc (m) = läkkipelti; hennir = hirnua; milouin (m) = punasotka

Ja huomenna jatkuu "Laura-ei-mahdu-hameeseensa-ja-veljen-lakkiaisiin-on-alle-pari-viikkoa" -paniikkilaihdutus ja läskinriisto-operaatio (ja siinä samassa opettelu tästä ahmimisesta eroon).