Uskomatonta: ei perjantaiähkyä. Nyt kyllä on muuttunut ääni kellossa ja kelkka kääntynyt ihan nurin kun paatunut ahmijapossu-Laura on ollut sikailematta KAKSI päivää - peräkkäin.

Tänään oli syömisen suhteen erittäin mallikelpoinen päivä. Söin aamupalan, kaksi lämmintä ruokaa sekä päiväkahvit. Tein sitä kinkkukiusausta ja siitä tuli hyvää. Äsken sitten kun olin saanut iltaruuan syötyä, ajattelin tietysti että pitäisikö vetää vuoka tyhjäksi samantien (ja se kippo oli jo käsissäni ja haarukka ojossa) mutta sitten vaan mietin, että voihan sitä huomennakin syödä ihan sivistyneesti ja aloin laittamaan eväitä valmiiksi huomiseksi. Voitteko uskoa? Minä en.

Tänään on muutenkin ollut ihan hyvä päivä. Hassua, miten jo parin päivän ahmimattomuus tuntuu olemuksessa - ja näkyy naamassa. Parissa päivässä pääsee pahimmasta pöhöstä eroon ja se jo nostaa mielialaa kovasti. Huomenna menen töihin ja kun tulen kotiin, en ahmi. Ainoa tavoite. Ja ehkä tavoite on myös olla napsimatta niitä kirottuja dominokeksejä töissä... Mutta ei nekään haittaa jos illalla pysyy kurissa ja nuhteessa.

Ja sunnuntaina on karkkipäivä. Sitä odotellessa... Valehtelisin jos väittäisin ettei tee mieli karkkia.