Ostin karkkia tekosyynä halvaannuttaa itseni illaksi sänkyyn lukemaan espanjan tenttiin - luinkin ahkerasti siihen asti kun mässyä riitti. Ärsyttää kun sekin pitää aloittaa nollasta. Osasin ne jutut, joita nyt hengenhädässä jankkaan ja jankkaan kuitenkaan oppimatta, joskus ihan ulkoa. Sitten melkein kahden vuoden totaalinen tauko koko kielestä ja aquí estoy. En muista enää mitään kunnolla, ja on tosi turhauttavaa opetella uudelleen sellaista jonka kyllä periaatteessa osaa (ymmärtää esimerkiksi puheesta mutta ei osaisi sanoa itse).

Tänään lintsasin ja söin karkkia joten perseelleen meni koko päivä, tosin tiesin sen jo aamulla niin ei kai tämä niin paha takaisku ole. Polvi on edelleen niin saatanallisen kipeä etten pääse edes lenkille, joten onnistun varmaan tällä ruokavaliolla lihomaan oikeen reippaasti kesään mennessä (koko päivän on kyllä satanut lunta joten olen jo menettänyt toivoni koko kesänkin suhteen, en usko että semmoista ihmettä kuin AURINKO saadaan tänä vuonna ollenkaan). Kaiken kukkuraksi iskin vielä sen kipeän polven kylppärin oveen ja suihkussa sheivasin oikeen mukavasti nahatkin päältä. Muy bien. Lohduttavaa tässä on edes se, että vaikka tuntisin millaista elämäntuskaa tahansa, en silti pystyisi viiltelemään itseäni (ja myös se, että shevasin sääreni vaikka en ollut edes menossa minnekään, haha). Ja vähän säälittäväähän se kai olisikin aloittaa itsensä nirhiminen yli kaksikymppisenä, hahahaha.

Huomenna aloitan uuden elämän, laihdutuskuurin ja jonkinlaisen kokonaisvaltaisen elämänhallinnan, saatana. Hesarissa oli tänään juttu syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, joita Suomessa on hälyttävän paljon. Olenkohan minä sellainen (voiko tämänikäistä enää kutsua NUOREKSI, haha)? Toisaalta ainakin itse yritän kovasti (ainakin toisinaan) päästä takaisin kelkkaan mukaan ja minulle on ihan oikeasti tärkeää saada elämäni kuntoon. Munaan vaan niin harmittavan usein...