Apua hirveä kamala karkinmätönjälkeinen paniikkikohtaus. Pitäisi mennä nukkumaan MUTTA kuten aina ollessani tällä tavalla kirjaimellisesti high on sugar teen hyviä päätöksiä uuden karkittoman elämän aloittamisesta ja tosissani laihduttamisesta ja kadun kadun kadun katkerasti että ajattelin irtokarkkilaarilla mahallani enkä aivoillani (tai en edes tiedä millä ihmeellä ajattelin sillä maha kaipasi kunnon ruokaa eikä ainakaan karkkia ja nyt se huutaa tuskasta kun on saanut yliannoksen ties mitä atsovärejä ainiin candykinghän tosin mainostaa ettei niitä käytä no mutta joka tapauksessa mahaan koskee ja olo on huterahko, ihan kuin kännissä).

Eli, miljoonannen kerran: huomenna alkaa uusi elämä. HAHAHAHAHA, my ass.

Voi että on tylsää. Lauantai-ilta ja kaikki muut normaalit samanikäiset on ulkona, baarissa, kotibileissä, kotona oman kullan kainalossa tai missä tahansa kivassa paikassa mutta mitä tekee Laura? Laura istuu kotona huopa ympärillään tolkuttomassa karkkiähkyssä ja kirjoittelee tyhmiä juttuja tyhmään blogiinsa ja rypee rypee rypee tyhmässä itsesäälissä vaikkei siihen TAVALLAAN edes ole mitään syytä. Itse aiheutettuja kaikki tyhmät ongelmat. Voi hyvät hyssyrät miten voi elämä olla köyhää - ja tyhmää.

Taidan mennä nukkumaan. Viime yönä heräsin paniikissa yhdeltätoista illalla (olin kerrankin mennyt aikaisin nukkumaan) ja luulin että olin nukkunut pommiin ja myöhästynyt töistä. Meni vähän aikaa tajuta ettei yhdeltätoista aamupäivällä ole ulkona pimeää. No, alkuviikosta olin unissani riiponut taulun seinältä, ja heräsin kun sen terävä kulma pisti mahaan kun puristin sitä niin tiukasti. Hehe. Mitä enemmän stressiä sitä enemmän hölmöilen (myös) unissani.