Miten tämä taas takkuaa näin paljon, vaikka tänään (ja eilen ja toissapäivänäkin) saan nauttia ns. Onnistuneista Päivistä. En tehnyt koko viikonloppuna oikeastaan mitään tyhmää (en kyllä tehnyt oikeastaan YHTÄÄN mitään) joten ei kai tässä pitäsi edes olla kamalaa läskipaniikkia päällä. On vaan semmoinen vähän alakuloinen olo. Kouluun pitäisi mennä, mutta tulin siihen lopputulokseen (ja myös koska ulkona alkoi sataa, nyyh, viekää lumikin, viekää tuhkatkin pesästä) että höm höm höm... liiallisten selittämättömästä syystä "tapahtuneiden" poissaolojen takia juoksen jo niin kaukana kelkan perässä ettei tässä vaiheessa kannata enää edes yrittää. Ja siis koska en luultavasti tule kuuna päivänä pääsemään tentistä läpi, luovutan. Laura luovuttaa.

Vaikka yleensä olen todella huono myöntämään, etten vaan selviä.

Ja tässä tapauksessa tämä selviämättömyys johtuu vain ja ainoastaan omasta tyhmyydestä. Putain qu'est-ce que je suis idiote!!

Ja, omituista kyllä, tämä lintsausongelma on pahimmillaan maanantaina. En vaan saa itseäni liikkeelle, vaikka koko viikonlopun odotan, että koulu taas maanantaina alkaisi. Eli olosuhteet huomioonottaen taidan olla suht tyytyväinen jos reputan vain yhden kurssin. Minä PILKON ja OSITAN tällä kertaa koulutavoitteitani.

Tänään tein myös päivän hyvän työn. Y oli unohtanut silmälasinsa kylppäriin ja nostin ne ystävällisesti keittiön pöydälle ennen kuin menin itse suihkuun, jottei sen tarvitsisi ihan summanmutikassa jynssätä lattialistoja hammasharjalla tai kiillottaa kattoa tai mitä nyt yleensä tekeekään. Eiköhän siinäkin ole jo ihan tarpeeksi toteutunutta tavoitetta tälle päivälle. Varsinkin kun tein sen ihan pyyteettömästi ja varsinkin, kun Y oli ennen sitä taas "vähän" siivoillut kloriitilla ja katkuun meinasi tukehtua. Onneksi se pitää aina oman huoneensa ovea kiinni, koska siellä se siivoaa kymmenen kertaa enemmän.