Tänään (tähän mennessä) kaikki on mennyt mainiosti. En edes tiedä mitä kirjoittaa, kun ei ole mitään valitettavaa ahmimisesta. En siis ahminut, en yhtään, ei huvittanut (vaikka harkitsin kyllä karkinostoa ihan vain tavan vuoksi, milloinpa en...), vaan tein kunnon ruokaa ja söin sitä normaalin annoksen. Miten tämä yhtäkkiä taas onnistuukin? Kävin myös lenkillä (polvi on edelleen ihan saatanallisen kipeä mutta pakko kai sitä on edes jotain säälittävää köpöttelyliikuntaa yrittää, jo ihan mielenterveydenkin kannalta) ja koulussakin olin koko päivän ja viittasin tunnilla ja hymyilin opettajalle ja olin aktiivinen. TRES TRES BIEN.

Nyt pelleilen jääkaappikylmässä huoneessani villasukkien sijaan uudet punaiset korkkarini jalassa. Kyllä, olen kenkäaddikti ja varsinkin sellaisiin kenkiin joita harvoin pidän, jotka ovat kalliita mutta joissa on kaikissa jotain erityistä. Näissä kengissä, kirkkaanpunaisissa joissa on pieni rusetti ja paksut korot, jalkani näyttävät siroilta (jalkani ovat kyllä aika sirot jo valmiiksi, hyvä että edes joku kohta kropassa kun muuten olen tämmöinen norsu). Löysin ne sattumalta eräästä kotikaupunkini kenkäliikkeestä, jonne myyjä tilaa usein vain yhden parin kutakin kenkää.

Tänään paistoi aurinko. Olin onnellinen. Jos joku on sattumoisin lukenut Tove Janssonin Taikatalven ja pystyy jotenkuten samaistumaan Muumipeikkoon, ymmärtää myös minua. Olin vihainen auringolle kun se ei talvella edes suvainnut näyttäytyä. Nyt tuntuu että kaikki järjestyy vain siksi, että aurinko ei olekaan hylännyt minua. Tulee kevät!