Tänään kävin pullakahvilla. Ei morkkista, ei tietenkään, ei kahvilassa istuskelusta (vaikka vetäisi mimmoisen mammuttipullan tai -kakkusiivun tahansa) tule ikinä huonoa omaatuntoa. Voi luoja miten kahvi maistui hyvälle. En luultavasti nuku taas koko yönä mutta kahvintuska oli jopa karkinhimoa kovempi. Aion ostaa uuteen asuntooni oman kahvinkeittimen. Semmoisen suloisen pienen sinkkumallin. Oi odotan jo vesi kielellä aurinkoisia aamuja, isoa kahvikuppia ja Hesarin lukua sängyssä. Siitä tulee minun taivas.

Tänään on ollut HYVÄ MAINIO EXCELLENT päivä. Tänään todella rakastan tätä kaupunkia ja kesää ja itseänikin vähäsen. Viikonlopun porsastelu on pois pyyhitty. Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Rivien välistä voi kai siis lukea, etten ole ahminut eilen enkä tänään. Oli kyllä aika hilkulla eilen: olin jo kauhomassa kolmatta lautasellista ruokaa kattilasta kun tajusin mitä olin tekemässä. Tänään sitten päätin lähteä kaupungille ihan vaan sen takia ettei tulisi minkäänlaista kiusausta - pulla kahvilassa ja pienet heräteostokset kun on huomattavasti pienempi paha kuin jättisäkki karkkia sekä koko ilta itseinhoa ja makkaroidenpuristelua kotona.

Välttelen edelleen ruokaa mahdollisimman paljon. Aika hankalaa se on, onhan ihmisen pakko syödä. Tupakanpolton lopettaminen olisi varmaan helpompaa koska siitä voi luopua kokonaan... Päivä kerrallaan... Turhauttaa... Mutta eipä auta itku markkinoilla.

Hih, ja tänään ostin jossain supernaisellisuuspuuskassa kunnon turbomaskaran: pidentävän ja tuuheuttavan ja luoja ties mitä vielä. Hahahah, saa riittää sukupuolettomissa verkkareissa pelleily.