Yleisesti ottaen tänään on ollu Hyvä Päivä. MUTTA söin litran jätskiä (tosin lightia) ja pakettillisen keksejä, jotka ostin mukamas vierasvaraksi (ihan kuin en olisi kaupan hyllyllä muistanut ettei minulla mikään herkku kaapissa säily). Ei sinänsä vituta, sillä ei mopo karannut käsistä IHAN totaalisesti (uskokaa pois vaan, verrattuna pahimpiin porsastelukausiin paketti jäätelöä ja keksivuori on lastenleikkiä) mutta mutta... Olisihan nuokin voinut jättää syömättä, sillä niillä nollasin juuri parin viime päivän kaloripihistelyt. Eli plus miinus nolla. Mutta fiilis on hyvä. Olen tyytyväinen, koska en ostanut irtokarkkeja (epätoivoinen vieroitusoperaatio käynnissä). Ja kokemus on opettanut, että pakko sallia itselleen välillä vähän sikailua, muuten himo tulee niin suureksi, että mässäilystä ei saa tarpeekseen ja sitä jatkuu viikkokausia.

Tällä viikolla aion olla sosiaalinen, koska alan viimein nousta ylös pohjalta. Itsesäälissä ja epätoivossa rypeminen on hauskaa jonkin aikaa, mutta jos sitä jatkaa viikkokausia niin se alkaa kyllästyttää. Eli nyt Possu ALKAA elää - taas kerran. Possu tapaa ihmisiä ja menee perjantaina ehkä jopa kämppiksensä kanssa yksiin illanistujaisiin ja ehkä jopa tapaa yhden onnettomista ihmissuhderäpellyksistään. Edistystä siis.

Alkaa muuten kyllästyttämään oman itsensä lisäksi myös kimppa-asuminen - siis taas kerran. Luulin naiivisti, että tilanne helpottaisi kun toinen kämppikseni, "tiskaan ilman vettä ja tiskiainetta, televisio on syntiä ja irtokarkki myös" eli K, muutti kesäksi kotiin, mutta eiiiiiiiii. Eilen toinen kämppikseni, venäläinen N imuroi. MYÖHÄÄN. Käynnisti ja sammutti ja käynnisti uudelleen imurin noin sata kertaa. Joka kerta kun olin saavani unen päästä kiinni se hemmetin imuri pörähti taas käyntiin. Opettelisi prkl imuroimaan. Makasin sängyssä ja mietin, että pitäisikö oikeasti satsata elämänLAATUUN ja hankkia yksiö. Aamulla sama show imurin kanssa jatkui, enkä edes halua tietää, että mitä likaa pitää imuroida sekä aamulla että illalla.