Mopo taas niin metsässä kuin olla ja voi. Renkaat sutii mutakuopassa enkä pääse ylös. Niinpä tämän päivän teema on:

 Laura, pulla & raskausmaha.

Teki mieli leipoa (taikinaterapiaa... teki siis mieli leipoa, ei ahmia, mutta minnekä ne leipomukset tunkee ellei omaan nassuun?). Menin kauppaan traagillisen ja yllätyksellisen koulupäivän jälkeen. Ostin margariinia, vehnäjauhoja ja sokeria (hyi minua, sokeria... mutta ostin sentään uutta Sunnutai täysjyvävehnäjauhoa josta tuli kyllä pahimpia pullia mitä olen koskaan maistanut, sämpylöihin se varmaan passaa kyllä oikein hyvin mutta ei pullaan). Tulin kotiin. Väsäsin sen pullataikinan (pienen, koska tiesin jo kaupassa että överiksi menee joka tapauksessa). Kyllästyin sillä aikaa kun taikina nousi, ja tuhosin tylsyyksissäni margariinipaketin loppuun (siis ihan järkyttävän määrän pelkkää rasvaa!! no hapankorppujen kera mutta silti). Innostuin vähäsen uudestaan. Tein muutaman voisilmäpullan ja muutaman korvapuustin. Kyllästyin siinäkin välissä kun ne paistui. Söin ne. Nyt on ähky. Ja morkkis. Ja mahani näyttää sille kuin olisin kahdeksannella kuulla raskaana. No menkkojen takia se näytti sille jo aamulla. Sääli vain, että tällä menolla näytän yhdeksänkymppiseksi asti siltä, kuin olisin paksuna.

Jotenkin taas pää lyö tyhjää. Koulun kanssa koko syksyn jatkunut mieletön stressi alkaa joululomaa kohti helpottaa, ja vaikka se on ihan hyvä, on vähän orpo olo kun ei ole mitään mikä painostaisi takaraivossa koko ajan. En osaa löysätä. Yritän täyttää tätä tyhjiötä milläpä muulla kuin syömisellä. Tiedostan mainiosti, että ahmin, kun ei ole tekemistä ja alan jo aika hyvin tunnistaa ne tilanteet, joissa homma karkaa käsistä, mutta miksi en sitten saa kohtauksia pysymään kurissa? Ahmin taas noin joka toinen päivä. (*Syvä huoooookaaaaaus.)