Minusta tulisi täydellinen narkkari. En koskaan ole näin pirteä ilman karkkia. Kaapissa olisi myös hätävaraviinipullo ja vissiin jotain muutakin, mutta se nyt tästä vielä puuttuisi että alkaisin itsekseen kippaamaan ja hankkisin tähän päälle vielä alkoholiongelman. Eli söin siis karkkia, munasin ja pahasti, koska pää meinasi haljeta kun varsinainen koulu alkoi (viime viikolla alkoi vaan ne pilipalikurssit). Jessus miksen vaan lähde heti kävelemään?? (Koska olen niin raivostuttavan riippuvainen opintotuesta joka tulee huomattavasti helpommalla kuin palkka siivoojana.)

Hirvittävä sokerihumalatouhuvimma taas päällä. Pesen pyykkiä, tiskaan, teen espanjan tehtäviä, luen, kuuntelen musiikkia, bloggaan, elän, liikun, hengitän, toisin sanoen teen juuri sitä mitä en juuri koskaan ilman karkkisatsiani. Tässä siis todiste potentiaalisuudestani narkomaaniksi. En pysty toimimaan normaalisti ilman sokerisatsiani. Lisäksi kovennan annostani joka kerta ja tulen myös joka kerta entistä enemmän riippuvaiseksi. Alan tosissani harkita jotain rehab-klinikkaa tai edes omatoimista detox-kuuria. Ei varmaan kroppa kestä tätä kaksi kiloa karkkia viikossa -tyyliä kovin kauaa. Ennen pitkää saan vielä itselleni jonkun diabeteksen tai suolisolmun nyt vähintään.

Kävin viemässä vaatteita koneeseen pyykkituvalle ja siellä odotteli omia pyykkejään joku melkoisen hyvännäköinen poika. Ja minä olin PYJAMASSA JA KUMISAAPPAISSA. Siinäpä taas "päivän asu", menee älkää vaan katsoko -kategoriaan. Välilllä todella häpeän itseäni. Onneksi en sentään tunkenut koneeseen pahimpia mummoalkkareitani...

Karkkilakko siis meni metsään heti ensimmäisenä päivänä, itse asiassa koko päivä meni ihan metsään, sillä sen lisäksi että menin ja lohdutin itseäni taas vanhalla turmiollisella keinolla, mulkaisin Y:tä ilkeästi, lintsasin sekä revin säärestä ruven irti ja nyt se vuotaa verta niin että pyjamahousutkin on ihan punatuhruiset. Olen paska ihminen, hirviö suorastaan. Mätämuna joka myrkyttää sekä oman että toisten elämän.