Aamulla oli vain koe. Olen aika varma että se menee uusintaan, mutta sinänsä ihan hyvä jos tulisi oikeasti sitten luettua ja opeteltua ne asiat. Ei siis vitutusta tänään. Tänään pidän ihan rehellisen lepopäivän. En ollut päästä sängystä ylös aamulla, tuntui kuin olisin jäänyt rekan alle tai vähintään joutunut pesäpallomailalla murjotuksi, joten annoin itselleni armoa ja menin bussilla kouluun. Tänään saan myös ostaa karkkia jos haluan. Ihan niin ison pussin kuin haluan.

Pointti on se, etten tiedä haluanko.

Raportoin kyllä sitten miten käänteinen psykologiani toimii.

Aika Uskomatonta ja Ällistyttävää on ollut tänään monikin asia. Ensinnä nyt se, etten ota mitään morkkista siitä, etten käytä tänään yhtään omaa lihasvoimaani vaan istun perselläni lämpöisessä bussissa ihan naurettavillakin matkoilla. En voi melkein uskoa, että eilen piiskasin ja rääkkäsin itseäni taas niin into piukassa. Luin myös sattumoisin Sport-lehdestä, että palautuminen on hyvin tärkeää kunnon ja terveyden kannalta.

Sitten, olen myös hyvin Hämmästynyt siitä, että pystyin vastustamaan tiedätte-kyllä-minkä kutsua ja vielä aika helpolla. Vaihdoin bussia keskustassa ja jouduin vähän odottelemaan, joten menin lämmitelläkseni läheiseen tavarataloon (ja siellä oli ihan kivoja alusvaatteita enkä tainnut edes kiinnittää huomiota mihinkään joululauluihin), ja tietysti ajattelin ensin, että haen KARKKIA sitä onnikkaa odotellessa. Ison lihavan täysinäisen pussin irtoKARKKIA. Suklaata ja lakua ja salmiakkia ja hedelmää ja toffeeta ja vähän lisää suklaata niin että laatta lentää. Sitten ajattelin, ilman mitään draamaa, ettei oikeastaan tee edes mieli.

Karkinostaminen on kai niin tapa, etten pussia kukkuroilleen lappaessani aina edes taida ajatella, tekeekö minun oikeasti edes mieli.

Noniin ja nyt tulee se kaikkein Uskomattomin, Ällistyttävin, Yllättävin ja Hämmästyttävin juttu. (Jännitys tiivistyy...) Tein ruokaa. Siis ihan oikeata ruokaa. Oikeaan lounasaikaan. Lämmintä, tasapainoista, kotitekoista ruokaa. Keitin riisiä ja väsäsin ihan oikeata kastiketta, johon tuli vaaleaa soijarouhetta, eri värisiä vihanneksia ja ruokakermaa. Ja siitä tuli hyvää! Ja söin sitä yhden (1) normaalin lautasellisen ja yhden (1) omenan jälkkäriksi! Ja olen ihan tyytyväinen! (Ei, olen EKSTAASISSA.) Suurimmalle osalle ihmisistä täysin vaivaton juttu, mutta minusta tuntuu kuin olisin saanut niskalenkkiotteen sh-stani.

Ja edelleen, jos haluan, saan ostaa sen karkkipussin, ilman mitään morkkista. Olen muuten ollut taas viikon ilman!!