Taidan alkaa sormivoimia säästääkseni kirjoittaa aina vain A, kun tarkoitan ahmimista. Caps lock vaatii tietysti pienen lisäponnistuksen, mutta pieni kirjain olisi aivan liian säälittävä kuvaamaan massiivisia yksityisorgioitani.

A A A A A A A A A.

Olen kotona (siis kotikotona) ja eilen karkasi mopo umpihankeen (kirjaimellisesti, sillä täällä on oikeasti lunta!!), ei kovin yllättävää. Miksi porukoilla pitää aina olla kaapit täynnä vaaleaa leipää, keksejä, jätskiä, KAKKUA, ja miksi niitä kaikkia on niin montaa lajia että saa mahansa ääriään myöten täyteen vain ottamalla huomaamattoman palan jokaista? Jessus. Sama kuin laittaisi narkkarin töihin apteekkiin.  Huomenna tapaan yhtä vanhaa kaveria jonka toinen nimi on VAHINGONILO ja stressaa "lievästi" että miten saan tämän pöhön piilotettua (vastaus: en mitenkään joten valitettavasti näillä eväillä mennään). Tähän mennessä olen käynyt rääkkitappokidutuslenkillä (joka ei ollut ollenkaan epämukavaa koska täällä on siis lunta ja paistaa aurinko ja silloin lenkkeily on mahtavaa ja vaikka miten olisi paska fiilis niin suu vääntyy hymyyn väkisinkin) ja pessyt paniikissa kaikkien muidenkin pyykit ynnä muita kotitöitä.

Tiedän tiedän tiedän, turha jäädä nyt yhtä A-kohtausta suremaan, ei tuo ollut edes pahin mahdollinen vaikkakin ihan turha ja no, PAHA. Sattui vaan niin pahaan saumaan, kun luulin taas että alkaisi mennä jo vähän paremmin. Miksi minä en vaan pysty lopettamaan, vaikka puistattaa ajatuskin "pahimmista ajoista" eli lähinnä viime kesästä. Miksi minä en vaan lopeta?

Äiti töräytti taas jotain rumaa minun painosta kun oltiin lauantaina ostoksilla. Kiitti vaan kovasti (ahmin siitäkin syystä vaikka tiedän sen olevan ihan tyhmää). Olen yrittänyt johdatella puhetta vähän siihen suuntaan ettei minulla mene ihan niin hyvin kuin annan olettaa (jaa no ihan kuin se ei näkyisi kilometrien päähän) mutta huonoin tuloksin. Kaikki mitä sanon tai teen on "hupsutusta" tai "ei niin vakavaa" (niin niin eihän se olisikaan vakavaa jos söisi yli esimerkiksi vain juhlissa ja lintsaisi krapula-aamuina mutta kun minä ahmimalla ahmin sekä arkena että juhlana ja lintsaan siis jatkuvan karkkikrapulan takia). Turhauttaa kun kukaan ei oikeasti tiedä minun elämästä yhtään mitään, kun tulee haukut aina siitä etten puhu ja kun sitten kun yritän niin kukaan ei ota vakavasti tai ei edes halua kuunnella.

Kaikesta tästä kirjaimellisesta VUODATUKSESTA huolimatta on ollut oikeen kivaa olla taas täällä. Minulla on ihana perhe ja pitäisi opetella käyttäytymään aikuismaisemmin. Ja lopettaa tämä A jolla pilaan jopa ihmissuhteeni.

Tänään en aio synkistellä (enkä ahmia) vaikka maha muistuttaa ylipursuavaa pullataikinakulhoa.