Tänään olen erittäin tyytyväinen itseeni. Itse asiassa koko viikko on mennyt oikein hyvin, mutta tänään ylitin itseni - ja siis tämä ei ollut vittuilua itselleni. Olen onnellinen ja tyytyväinen. Nallekarkit on kerrankin menneet tasan minun elämässäni.

Minulla oli tänään todella, todella perse päivä töissä. Joten mikä tulee bulimikko-ahmijan mieleen päivän viimeisiä tunteja raataessa ja viimeistään iskiessä työvaatteet naulaan? Vihjeitä: se on iloisen väristä, paperipussissa, sitä saa Prismasta joka kappas vaan sijaitsee kotimatkan varrella, se maksaa 7,90 euroa kilolta, se tarjoaa hetkeksi oikotien onneen mutta sen jälkeen matka jatkuukin itseinhon alimpaan helvettiin. Kyllä, arvasitte prikulleen oikein: IRTOKARKKI, ja siis juurikin MARKETIN IRTOKARKKI, hyh tuo synneistä katalin.

Kuolasin ja unelmoin viime hetket töissä ja olin jo melkein marketin ovellakin taskunpohjilta raapimani kolikot karkkituskanhikisissä käsissäni, mutta sitten joku järjen hiven puuttui peliin, ja tulinkin vain kotiin, menin suihkuun, söin toissapäivänä itse (!!) valmistamiani herkullisia täytettyjä paprikoita ja vähän kakkutaikinaa (lipsahdus, joka ei tee yhtään mitään), soitin äidille ja menin sauvakävelylenkille. Ja nyt, vaikka mieleni tekeekin kovasti edelleen sitä perhanan sokerihumalaa, tajuan, että ei se kannata. Sitä paitsi en jaksa lähteä kauppaankaan totta puhuen. Olen ollut miltei puoli vuotta ilman marketin irttarimoskaa ja en perhana ratkea nyt!!

Tänäkin kesänä, kuten voi päätellä tuosta edellisestä, olen taas hotelliorjana samassa paikassa kuin viime kesänä. Ensimmäinen viikko on nyt takana, enkä ole ahmimalla ahminut vielä kertaakaan, ja iltaisin olen jopa tehnytkin jotain muuta kuin lösönnyt peiton alla haaveksimassa timmistä kropasta + 2,5 litran pänikästä Lidlin jäätelöä. Tuosta voi olla ylpeä - todella ylpeä. Ja minähän olen.

Muutenkin minulla menee hyvin. Viime viikonloppu oli varmaan elämäni onnellisin. Olimme poikaystäväni kanssa minun kotipaikkakunnallani sekä Helsingissä, enkä muista montaakaan kertaa kokeneeni samanlaista rauhoittavaa ja samalla huumaavaa onnentunnetta. Tänään kaksi sanaa: kaipaan sinua, ja pillahdin melkein itkuun. Olen toivottoman onnettoman uskomattoman taivaallisen onnellinen ja rakastunut.

Olisinko uskonut tätä todeksi vielä vuosi sitten? Voiko joku näin hyvä olla minun elämääni?

En olisi. Ja voi se.