Mikä helvetti minua vaivaa?

Olen tässä kohta kouluun lähdössä - pakolla. Siellä me tehdään paritöitä, TIETEELLISTÄ KIRJOITTAMISTA (minä en halua osata tieteellistä kirjoittamista vaan ranskaa, jota oikeasti puhutaan ja jolla voi ostaa maitoa ruokakaupasta), enkä viitsi jättää kaveriani pulaan siksi, kun olen niin paska ihminen että jäisin sata kertaa mieluummin kotiin peiton alle mielipuuhani eli ahmimisen pariin. Sitä paitsi inhoan paritöitä, ja olen täysin kykenemätön niihin. Minulla ei vaan mene päähän, miksi kahden ihmisen, jolla on täysin eri käsitys hyvästä tekstistä (siis tässä taas klassinen tapaus jossa kukaan ei ole oikeassa, molemmat tekee hyvin mutta vaan omalla tavallaan), pitää alkaa yhdessä kinaamaan jostain jättiprojekstista. Joko alan päsmäröimään tai sitten jätän koko homman toisen niskoille, ja koska parini tekee samoin, voin vain kauhulla odottaa mitä tästäkin tulee kun kumpaakaan ei oikeen edes aihe kiinnosta. Voin olla yhteistyökykyinen ja tehokas ja kompetentti ja vaikka impotentti ja mitä lie muita sivistysanoja muuten, mutta en ryhmätöissä. Ja kun tämä paskalaitos patistaa meitä kaikkia tutkijoiksi nyhjäämään itsekseen kirjapinojen kanssa jossain pölyisessä rotankolossa, niin MIKSI meidän pitää tuhlata aikaa tämmöiseen hörönlöröön. Opeteltaisiin mieluummin vaikka Ranskan valtiojärjestelmää, historiaa, nykypäivää, kielioppia, ääntämistä, sanastoa, pilkutusta tai sitä millä fraaseilla sitä maitoa ostetaan.

Opiskelen siis täysin väärässä paikassa ja tänään tämä kouluvitutus on näköjään ihan extrême-tasoa.

Tekee niin hirvittävästi mieli ahmia, että vain samasta ongelmasta kärsivä voisi minua nyt ymmärtää (itsesääliruikutusta & ahmimisen aloittamisen puolustelua). Eilisen jäljiltä maha on kuin pullataikina (mmmmmm... pullaa) ja naama samoin, vaattet kiristää ja mieli on kaikin puolin pannukakku (mmmm... pannaria) MUTTA SILTI voisin syödä vaikka hevosen, mieluiten irtokarkkipedillä nutellakastikkeella. Eli palataan kirjoituksen alkuun: mikä helvetti minua vaivaa?

Kun ei aikuinen ihminen saa elämäänsä kuntoon, vaikka olisi kaikki edellytykset. Hävettää olla minä.