Molemmat mahdollisia tässä kaupungissa, itse asiassa ei tarvitsisi edes paljoa ahteriaan liikauttaa, sillä sekä silta että tasoristeys löytyy ihan kävelymatkan päästä.

Kämppisvitutusta siis taas. Ja toki vähän muutakin. Mutta aloitetaan nyt taas niistä pikkiriikkisistä asioista, jotka tekee mut hulluksi ja tämän kimppa-asumisen sietämättömäksi. Jääkaappi jäätää ja pitää omituista ääntä koska N on ystävällisesti jättänyt ranskanleipäpaketin (joka on muuten jo niin homeessa että alkaa kohta haista) kiinni hyllynsä takaseinään. Ja jääkaappi myös haisee lähinnä kissan hengitykselle, koska N on jättänyt sinne myös avonaisen purkin tonnikalaa. Jessus. Kuka adoptoisi kiltin ja hiljaisen ja suunnilleen siistin opiskelijatytön? (*Räpsyttää silmäripsiään joihin ei edes laittanut aamulla maskaraa koska töissä se olisi kuitenkin valunut pitkin naamaa.)

Tänään LIIAN pitkä päivä töissä ja LIIAN paskasia huoneita. Jos ei olisi niin kova rahapula ja huoli syksystä niin ottaisin loparit heti. Toisten jälkien siivoaminen vaan on maailman keljuinta puuhaa. Ihmiset on sikoja, tai ainakin jotkut. Tänäänkin siivosin yhtä vessaa varmaan puoli tuntia. Jouduin suihkuttamaan sinne niin paljon ilmanraikastajaa että tuskin pystyin hengittämään. Elääköhän ne ihmiset kotonaankin niin vai saakohan ne jotain tyydytystä siitä että joku toinen siivoaa niiden kaatuneet kaljapullot ja lattialle heitellyt tahmaiset karkit?

Syön taas koko ajan. Mussun mussun. Tänään piti alkaa uusi elämä mutta tämän illan ruuilla eläisi varmaan viikon. Tyhmintä tässä on se, että vaikka eilen vedin niin tolkuttoman lastin irttareita ja tuli tosi plösö ja ähky olo, niin tekee taas mieli. Heroiiniriippuvaisesta tuntuu varmaan tältä. Tuntuu että pää räjähtää jos en saa päivän satsia.