Ainakin tähän mennessä. Kamala ahmimishimo. Nyt voisin vaan vetää karkkia kaksin käsin. Mutta EI. Laura ei ahmi vaan Laura on sivistynyt ja kurinalainen. Laurasta tulee terve ja laiha.

Eikä ole edes rahaa ostaa mässyä (oh lord en edes halua ajatella mitä olen jo tuhlannut karkkiin yms), sillä hoidin tänään suurimman osan jouluostoksista. Huh, olen puolikuollut ja rahaton. Ei enää ikinä tuota. Tavarataloissa jonotin kassalle, jonotin paketointia, jonotin rullaportaissa ja lopulta suurinpiirtein jonotin itseni ulos. Puhumattakaan siitä, monessako paikassa ravasin ja miten moneen kertaan muutin mieleni lahjojen suhteen. Mutta pääasia on, että sain hommat hoidettua ja vieläpä ihan onnistuneesti. Tänä jouluna en siis joutunut edes ostamaan PAKOSTA tai VELVOLLISUUDESTA vaan oli kiva löytää perheelle ja ystäville sopivia lahjoja. Ja suunnilleen ajoissa vielä. Hyvä hyvä Laura. Yksi lahja puuttuu ja se on kummipoikani, jolla on jo kaikkea ja joka ei tyydy mihinkään. Eli ostin sitten tuhannen euron legopaketin tai neuloin lapaset, pieleen menee joka tapauksessa. Kannustavaa todella, jouluiloa parhaimmillaan.

Kaupoilla juoksu kyllä vie ajatukset mukavasti pois TÄSTÄ ongelmasta. Ja kaloreita palaa kun ryntäilee hulluna paikasta toiseen. Sääli, kun kaikissa kaupoissa ei ole rullaportaiden vieressä tavallisia portaita. Luin joskus jostain, että kuuden-seitsemän kerroksen kiipeäminen päivittäin riittää liikunnaksi. Uskoo ken tahtoo, mutta koska tänään en millään repeä lenkille (vaikka se olikin TAVOITE), lohdutan itseäni että tuo riittää. Ja sitä paitsi kävelin tänään todella kylmässä tuulessa kouluun ja takaisin, joten vitutukseen kului varmaan myös muutama läskigramma.

En siis ahmi, trallalaa. Vaikka himoitsen siskolle ostamaani keksirasiaa. Kirotut sablé-pikkuleivät.