Voisipa vaan pistää aivonsa pois päältä pariksi viikoksi tai käydä talviunille tai vaihtaa päätään tai ruumistaan tai ihan mitä vaan ettei tarviisi olla itsensä kanssa missään tekemisissä vähään aikaan. Ahmin, kunnolla KUNNOLLA, ja mitta itseni suhteen alkaa olla täysi. Olen toivoton tapaus täysi paska ja kykenemätön elämään kuten ihmiset. Tekisi mieli sanoa itselleen että ryve sitten RYVE HELVETTI oikeen kunnolla vaikka itsesi hengiltä pilaa loputkin elämästäsi hakkaa päätä seinään pauk pauk kun ei tuollainen idiootti mitään hyvää ansaitsekaan. Torpedoin ihan itse kaikki hyvät suunnitelmani ja menee hermoooooooo. Lievästi ilmaistuna.

Mutta enhän kuitenkaan raivoa noin vaan annan lampaana kaiken itselleni anteeksi ja aloitan huomenna taas alusta.

Tämän päivän ruokapäiväkirja on sitten taas ihan naurettavaa tasoa. Ei minun pitänyt taaskaan ahmia ja olen kamalan surullinen ja pettynyt että tein niin silti. Tänään minulla ei edes ollut siihen pienintäkään tekosyytä. Olin ihan hyvällä mielellä ja olisin ihan hyvin voinut olla ostamatta karkkia. Tai ainakin ottamatta uusintakierroksen Siwassa. Minä vaan ahmin. Piste. Olen ahmija. Porsas.

Huomenna: a) käyn ensi töikseni lenkillä satoi vaikka vanhoja mummoja b) pesen tukan ja rasvaan kunnolla töissä korpuiksi kuivaneet kädet c) imuroin ja pesen pyykkiä d) yritän mennä kouluun tai edes opiskella kotona jos en pöhöltäni kykene menemään ihmisten ilmoille e-ö) en ahmi.

Ihan naurettavaa kirjoittaa tänne aina samat onnettoman banaalit tavoitteet ja aina myös mokata ne. Miten ihmeessä olen päästänyt elämäni tähän jamaan? Olen kohta vuoden jauhanut tätä samaa paskaa blogissani ja sitä ennen en-edes-kehtaa-tunnustaa-montako-vuotta oikeassa elämässäni. Miten tästä oravanpyörästä pääsee ulos? Lääkäritäti ehdottaa lähes poikkeuksetta aina masennuslääkkeitä kun käyn siellä, mutta en minä halua olla iloinen joidenkin pillerien ansiosta vaan ihan normaalisti. Sitten se kysyi kerran että onko minulla "itsemurhallisia aikeita"? No EI! Ei minulla ole aikomustakaan luopua elämästäni, haluan vaan että se olisi vähän parempaa.