Tänään toimin melkein täydellisesti eilen väsäämäni suunnitelman mukaan - ja väsäsin taas huomiseksi uuden version.

Söin liikaa mutta mitä siitä. En ahminut enkä syönyt karkkia. Pieni voitto tämäkin. Huomenna yritän taas paremmin. Tämä menee näköjään taas joka toinen päivä hyvin ja joka toinen huonosti -kaavalla. Mitä siitäkään. Kunhan en retkahda karkkiin.

Siihen asti kun pääsin koulusta kotiin, kaikki meni ihan hyvin. Kävelin jopa koko matkan molempiin suuntiin ja tullessa vielä keskustan kautta (kävin henkkamaukalla täydentämässä peruspaitavarastoani koska kaikki vanhat alkaa muistuttaa lattiarättejä ja tällä budjetilla ei voi harkitakaan muuta kuin vanhaa kunnon Hennes & Mauritzia) joten reipasta liikuntaa ja ihanaa raitista ja kaunista syysilmaa tuli taas roppakaupalla. Illalla menin vielä lenkille vaikka se oli suunnitelmassani vapaaehtoisena. Sitä ennen tosin olin syönyt juuri litran jugurttia joten oli vähän tuskainen taival. Juoksin silti. Ja hypin taas vähän lehtikasoissa. Ja näin kolme mäyräkoiraa (hih).

Niin siis - huokaus - se litra jugurttia kuten myöskään kalapuikkopaketti (uusi lempparini eikä itse asiassa edes niin hirvittävän paha ahmittava) ja rasiallinen margariinia (taas!!!) + melkein pakettillinen näkkäriä eivät kuuluneet suunnitelmaani.

Ajatukseni lähtivät harhailemaan heti kun pääsin koulun ovesta ulos. Myönnän: harkitsin taas jopa irtokarkkia. Sitten aloin kehitellä kierossa pikku päässäni miten kipaisisin kaupan kautta ja kotona leipoisin itselleni kokonaisen suklaakakun (niin sairasta että ihan naurattaa... tai naurattaisi ellen kirjoittaisi tätä ihan pokalla naamalla tosissani... tai ellen joskus olisi oikeasti tehnyt jo niin). Tässä kohtaa onneksi joku aivonrippeeni vihelsi pelin poikki ja menin sinne henkkamaukalle vähäksi aikaa hoitamaan tarpeelliset ostokset ja unohtamaan kaikki saatanan kakut.

Kaupassa oli kuitenkin pakko käydä kun puuro ja omenat oli loppu ja sitten ostin taas optimistina liikaa ruokaa et voilà. Mutta en pidä tätä päivää toivottomana ahmimisena, varsinkin kun onnistuin sentään lappamaan naamaani karkin tai suklaakakun sijaan melkein kunnon ruokaa, kalapuikothan ovat mitä mainiointa ravintoa eikös.

Viikonlopun mässäys alkaa muuten näkyä. Läski tulee näköjään pienellä viiveellä koska ei eilen vielä tuottanut yhtä isoa vaivaa pungertaa farkkuja jalkaan. Tänään tunsin oloni paksuksi, todella paksuksi. Ja vaatekaupan sovituskoppi kyllä kertoo karun totuuden jos sitä on onnistunut vielä aamulla kotona kiertelemään. Paino on varmaan viitisen kiloa enemmän kuin "normaalina" läskipäivänä.

Heh. Tästä se on hyvä mennä eteenpäin.