En muista, miten Finley Quayen kappale Dice tulikaan mieleeni eilen illalla. Rakastan tuota kappaletta. Kuuntelen sitä Youtubesta kun en muutakaan keksi. Siskollani oli se joskus mp3-soittimessaan joten mitä todennäköisimmin se löytyy myös hänen koneeltaan. Pitääpä kysyä...

Välttelen varsinaisesta aiheesta kirjoittamista, eli siis toisin sanoen siitä, että tänäänkin on vähän niinkuin piipaa-päivä. Tänäkin aamuna heräsin kesken painajaisen, enkä sitten millään saanut enää unta, sunnuntaiaamuna kello kahdeksalta! Menin sitten taas lenkille ja piristyin vähän (tämä nyt on enemmän kuin vähän eilisen toistoa) ja tulin kotiin ja kippas kappas ahmaisin jopa puurohiutaleet loppuun joten nyt kaapissani oikeasti on vain joku kuppainen sipuli, se iänikuinen light-mehu (josta tein kiisseliä niin kauan että perunajauho loppui) ja kahvia. Tyhjä jääkaappi on kyllä maailman masentavin näky, jopa tällaisen raskaan sarjan ammattilaisahmijan mielestä.

Nyt kyllä pitäisi olla melkoinen mielikuvitus jos meinaisi lisää ahmia. Kauppareissua ei siis lasketa mukaan.

Ja totta kai mieli tekee karkkia. Niin paljon että voisin vaan itkeä, haha, mitenkä se Happoradio lauloikaan "läski lapsi suklaapatukastaan luopumaan". Teki mieli mättää irtokarkkia kuin mielipuoli jo heti aamusta, haha, olisin voinut mennä tänäkin sunnuntaina ABC:lle, hahaha, paljonpa opin viime reissusta, mutta enpä taida vaikka päivä onkin jo ihan tuhoon tuomittu. Ehkä ratkean illalla, ehkä en. Oikeastaan ihan sama, sillä vihaan itseäni ja pallomahaani jo niin paljon, ettei lisä tekisi enää mitään. Olen lihonut jo niin paljon, ettei lisä tekisi enää mitään.

Ja noin juuri EI saisi ajatella.

Tämä koko viikko on mennyt niin päin persettä niin syömisen, nukkumisen, sosiaalisen elämän, koulun, mielialan jne suhteen, että yritän nyt vain selvitä tämän päivän loppuun (juoksematta lähimpään Makuuniin tai Siwaan ostamaan mässyä lohdukkeeksi) ja tehdä koulujutut pois jotta voisin ihan tosissaan oikeasti aloittaa huomenna Uuden Edes Vähän Mielekkäämmän Elämän.