Hirveä itsesääli ja läskipaniikki - ja kaikki itseaiheutettua. Tänään en ole ahminut. Olen onnistunut syömään kaksi kertaa ihmismäisesti ilman että kärpäsestä (=puuro, omena tms.) kasvaa härkänen (=karkki, keksipaketti, jäätelö tms.) mutta mutta MUTTA. Kävin kaksi kertaa lenkillä ja jalat laulaa hoosiannaa. Tulehtunut akillesjänne, polvivammat ja penikkatauti alkavat pian olla läheisimpiä ystäviäni. Olisiko siis aika saada jotain tolkkua tähän (varsinkin kun kaikki liikunta menee kuin kankkulan kaivoon koska syön kuin sika röööh)?

Huomenna on koulua. Onneksi. En kestäisi omaa seuraani enää tuntiakaan. Olisinhan minä tänäänkin voinut tehdä jotain muuta kuin miettiä kotona läskimakkaroitani ja rääkätä jalkaparkojani liialla juoksulla (heh heh no kyllä minä oikeasti vähän jossain välissä opiskelinkin) mutta kun en vaan voinut. Ei tätäkään voi terveelle selittää, ei tätä tajua kukaan muu kuin itse samassa suossa rypevä. Ei tässä mielentilassa vaan voi lähteä minnekään tai nähdä ketään. Ja tämä itseaiheutettu epäsosiaalisuus kiusaa minua tällä hetkellä kaikkein eniten. Toivottavasti edes se saa minut vähän miettimään seuraavalla kerralla kaupan karkkihyllyllä. Minä haluan olla erakko vapaasta tahdostani, en siksi että en mahdu ovesta ulos herranjestas.

Tänä viikonloppuna en pidä karkkipäivää - eiköhän tässä ole tullut törpöteltyä jo ihan riittämiin yhdelle viikolle. Yritän kerrankin olla viikonlopun ihan kunnolla. Siis oikein kunnolla kunnolla - viikonloppuisin kun ainakin allekirjoittaneella on taipumusta löysäillä niinkuin "luvan" kanssa. (Nyt minun naama on rutussa kuin pikkulapsella jolta on evätty karkkipussi enkä tajua miksi, koska ei ahmimisen rajoittaminen ole rangaistus!!) Tämä minulle ei näy menevän kaaliin: ahmiminen ei ole palkinto eikö normaali syöminen rangaistus. Päinvastoin, minun pitäisi riemusta kiljuen kieltää itseltäni vatsalaukkuni rääkkääminen, päästä nyt puhumattakaan.

Tämä on nyt tämmöinen tyhmä hermojenrauhoittamiskirjoitus. Pidän sormeni kiireisinä jotteivat ne ehdi näpräämään jääkaappia auki.

Huomenna olen kunnolla, syön kunnolla ja aloitan laihduttamaan kunnolla. Ei tätä ruhoa kestä katsella. Välillä voisin vain itkeä epätoivosta. Tosin nyt kyllä tekisi mieli vaan potkia itseään.

Taidan kuitenkin mennä vain nukkumaan.