Ei näin Laura, ei todellakaan näin.

Munasin ja olen paniikissa. Yritän tolkuttaa itselleni, ettei tämä haittaa. Ei se haittaa Laura-rakas, ei se haittaa. Ei yksi ahmiminen melkein kuukauden Hyvän Kauden jälkeen merkitse yhtään mitään.

(Ihan muuten vaan uunissa tirisee juuri iso paketillinen kalapuikkoja vain tullakseen ahmituksi kaiken muun paskan päälle...)

Ystäväni oli siis täällä viikonlopun, ja sen ansiosta ja vähän muunkin (iiiih olen edelleen aika jännittyneen ihastunut, haha, siis minä epäsosiaalinen ja -varma paska) ei ahdistanut, en ahminut, en taaskaan juurikaan edes miettinyt koko juttua (paitsi kyllä me juttelimme paljonkin TÄSTÄ JUTUSTA tämän ystävän kanssa mutta sellaisella rakentavalla tavalla). Söimme myös karkkia ja ryyppäsimme, joten se siitä rakentavasta ja tervehenkisestä viikonlopusta sitten, hahaha, mutta ihme kyllä kyltymättömät mahani ja pääni tyytyivät pieneen Hesburger-ateriaan, kossupullon puolikkaaseen sekä muutamaan karkkiin.

Joten ei morkkista.

MUTTA tänään sitten. Voi jumalauta tätä ahmimista.

(Kappas, kalapuikot ovat valmiit, syönpä niitä tässä samalla kun kirjoitan miten lihava idiootti olen, hahaha, niin siis ketä naurattaa??)

Tyhjensin jääkaapin, jonka sisältö siis oli ahmimattomuuden ansioista edelleen runsas, heinäsirkkalauman lailla. Kaikk' on mänt. Leipä margariini rusinat jugurtti maito kaakao raejuusto leikkele nakit kalapuikotkin kohta ketsuppi sinappi mehu. KAIKKI. No nyt alkaa taas sitten kunnon kaurapuurokuuri ja ruuanostolakko siihen asti että osaan taas ajatella aivoillani enkä mahallani.

Ja syy tähän oli...? a) Väsymys. Tänään meinasin nukahtaa pystyyn, sen siitä yöllä juoruamisesta saa. b) Vitutus. Turku on Suomen perse. c) Helpotus. Vaikka ystävän kanssa on huippukivaa, on oma rauha silti aina oma rauha. d) Vanha tapa. Ahmimiseen on niin helvetin helppo aina palata. e) Paniikki. Näen tätä "hoitoani" luultavasti loppuviikosta ja siihen mennessä pitäisi saada mahan laardikerrosta edes näennäisesti pienemmäksi.

Olen tyhmä.

Mutta huomenna palaan taas Hyvään Oloon eikös vain.

Pitäisikö vetää ihan läskiksi ja ostaa irtokarkkia...

Njäh, en jaksa lähetä kauppaan.

Sitä paitsi, niin tyhmä en sentään ole että haksahtaisin nyt karkkiin. Siitähän sen riemu repeäisi ja putki alkaisi.