Ei luoja mikä krapula. En taida enää ikinä juoda enkä rällätä enkä ainakaan syödä Twist-pussin jämiä aamupalaksi. Yököttää ja joka paikkaan koskee ja tärisen kuin horkassa ja syön syön syön vaikka yököttää. Miksi mukavalla juhlinnalla (ja tällä kertaa vieläpä ihan sivistyneellä) on aina näin raadollinen loppu... Makaan sängyssä ja vikisen itsekseni.

Hyi saamari tästä päivästä kun selviän niin en viikkoon syö muuta kuin hedelmiä ja juo vettä. Millainenkohan olo olisi viikon ryyppyputken jälkeen kun yksikin ilta saa aikaan tällaisen detox-tarpeen? Miten nuorempana pystyi menenmään töihin krapulassa? Miksi minulle ei nuorempana edes tullut krapulaa vaikka join varmaan kolme kertaa enemmän ja nopeammin?

Ei tee yhtään mieli ahmia (tätä päivää ei lasketa ahmimiseksi vaan normaaliksi toiminnaksi) - kerrankin voin sanoa niin rehellisesti. Oli mahtavaa olla eilen tavallaan koko päivän normaali. Varasimme siskon kanssa buffet-aamiaisen ja söin paljon, mutta en yhtään yli. En ajatellut sairasta ahmimistani varmaan kertaakaan ja tunsin oloni jopa ihan viehättäväksi. Haluan olla sellainen JOKA PÄIVÄ.

Huomenna aloitan todella uuden elämän.