Kaikki paska niskaan vaan. Tänä aamuna kun oli lähdössä töihin niin huomasin että mun pyörä, mun rakas Nopsa, paras kaveri, ELINEHTO, oli varastettu. Ihan törkeästi keittiön ikkunan alta, sisäpihalta niin että periaatteessa kuka tahansa olisi voinut nähdä. Toisen pyörän varastaminen on maailman ILKEIN teko. Sen kusipää idiootin täytyy olla todella kieroutunut, viedä nyt toisen ainoa kulkuväline. Se persereikä voi vielä kaiken lisäksi nyt onnitella itseään hyvästä saaliista, olinhan just käyttänyt pyöräni huollossa.

Tuntuu että tämä todella on viimeinen pisara. Aamulla vaan vollotin ja vollotin kunnes sain itseäni vähän koottua ja lähdettyä töihin. Eihän se ole kuin polkupyörä, tavaraa, mutta pitikö sekin JUURI NYT pölliä. Ihan kuin kaikki muu ei jo menisi tarpeeksi  päin helvettiä. Koko mun elämä on nykyään kuin painajaisunta josta vaan en pääse hereille. Kaikki tuntuu kaatuvan niskaan ja leviävän käsiin. Mä en jaksa alkaa hoitaa käytännön asioita, tehdä rikosilmoitusta ja sanoa vakuutukseen, hyvä kun saan itseni potkittua hereille aamuisin. Ei enää tätä...