Vituttaa. Vituttaa niin että en tiedä itkeäkö vai nauraa. Eilinen oli  s a i r a s t a . En voi uskoa, että sallin itseni tehdä sen, ahmia kuin hullu, ahmia niin että saan varmaan raskausarpia pelkästään siitä kun maha oli niin pallo. Eilen illalla tuli samalla kuitenkin taas kuin halolla päähän, miten minä oikeasti olen  s y ö m i s h ä i r i ö i n e n . Välillä sen unohtaa, koska tästä on tullut niin... niin... tavallista. Näin painajaisia koko yön mutta heräsin ajatukset ihmeen selkeinä. Tästä kai on sitten hyvä pyrkiä eteenpäin ja kohti terveempää elämää?

Tänä aamuna heräsin myöhään, vasta ennen kymmentä. Kävin lenkillä ja laitoin kaappiin puhtaat pyykit jotka olivat "kuivuneet" päiväkausia telineellä. Aamupalani oli hampaidenpesu ja nyt mietin, uskaltaisinko syödä ihan vähän jotakin. Alkaa olla nälkä, mutta olen vähällä repsahtaa koko ajan - karkinhimo on entistäkin valtavampi, sinänsä aika hullua koska järjellä ajateltuna kaiken ruokaan liittyvänkin pitäisi suorastaan ällöttää minua eilisen hiilihydraattimössäorgioiden jälkeen. Pelkään että ahmin tänäänkin, pelkään sitä kuollakseni koska olen oikeasti ihan murtunut ja shokissa eilisen takia. En siis tiedä, otanko riskin nyt syömällä vähän puuroa ja salaattia vai odotanko iltaan jolloin saatan nälkäisenä juosta kauppaan ostamaan sitä itseään.

Ja tämä on siis minun normaalia elämää. Välillä en usko itsekään, että elämäni on tällaista. Voiko kukaan oikeasti saada niin yksinkertaista asiaa kuin syömistä näin sekaisin?

Vaikka viime viikot ovat menneet suhteellisen hyvin, olen lipsunut aika pahasti mm. aamupalasäännöstäni joka on ihan tyhmää koska tässä taas nähdään mitä siitä seuraa. Kaupassa en ole känyt ostamassa oikeaa ruokaa varmaan kahteen viikkoon, mitä nyt jotain omenia joskus. Toisaaalta hyvä niin, mitä sitä turhaan kiusaisikaan itseään pitämällä ruokaa kaapissa jos kerran syö koulussa. Olen erityisen iloinen siitä, että pystyn syömään koululounaan ilman mitään komplekseja siitä, millaisista jauhoista leipä on leivottu ja siitä, kuinka monta kaloria on kauhallisessa soossia, vaikka muuten syöminen meneekin ihan päin helvettiä.

Olen niin kyllästynyt tähän. Kyllästynyt. Kaikki ajatukseni pyörivät sen ympärillä, mitä olen syönyt ja ehdinkö lenkille ja voinko syödä vähän lisää. Ensimmäisenä aamulla tarraan mahaani ja tarkistan onko ihrakerros yhtä paksu kuin illalla ja illalla ennen nukkumaanmenoa teen saman. Ja jos se ihrakerros edes pienentyisi...

Tämän päivän kun saa jotenkin menemään niin huomenna on jo vähäsen parempi.

Fais de ta vie un rêve et d'un rêve, une réalité.