Noniin täältä tulee taas tätä ikuisuusjauhamista siitä miten LÄSKI olen. Kyllästyttää jo itseänikin. Tänään en ahminut, vaikka irtokarkinhimo onkin onkin taas jotain aivan käsittämätöntä, mutta söin silti aivan liikaa siihen nähden että ylihuomenna pitäsi näyttää suht normaalille (siis päästä tästä pöhöstä edes eroon). Tiedän tiedän tiedän että pitäisi olla tyytyväinen siihen että pystyy edes olemaan AHMIMATTA mutta mutta mutta. Hidas ja kärsivällinen laihduttaminen ja paraneminen vaan ei käy minun luonteelle.

Pitäisi ehkä mennä lenkille sen sijaan että istuu tässä perseellään kitisemässä.

Voisin ahmia jo senkin takia kun stressaa niin kamalasti se, kun porukat tulee. Se olisi kuitenkin tyhmintä mitä voisin tehdä. Pystyisin ehkä sulkemaan korvani ja tsemppaamaan sen pari päivää minkä ne täällä on jos minulla olisi ok olo itseni suhteen, mutta tässä tilanteessa lisäpaska niskaan vaan musertaa minut. Veikkaan että pinna palaa (kaikilla) jo perjantai-iltaan mennessä. En ikinä kelpaa sellaisena kuin olen, selvä se, mutta sen sijaan että lannistun ja ahmin toisten täysin epäoikeudenmukaisten - ja merkityksettömienkin - mielipiteiden ja arvostelun takia, minun pitäisi tulla entistä vahvemmaksi, kertakaikkiaan todistaa itselleni ettei minun läskini, olematon motivaationi ja epäsäännöllinen elämänrytmini kuulu kenellekään muulle, koska se on MINUN elämä eikä kenenkään muun. Ei niiden tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää, vain pitää suunsa kiinni.

Pitäisi ehkä todella mennä sinne lenkille, saisi sitten paremmin nukuttuakin. En kuitenkaan tiedä, kannattaako rääkätä tuota polvea yhtään enempää. Toisaalta, se ei näytä toimivan millään logiikalla: eilen kuritin sitä kuin viimeistä päivää kävelemällä paljon ja tänä aamuna se oli melkein hyvä, viikonloppuna en kävellyt muuta kuin jääkaapin ja sängyn väliä ja kipu oli helvetillinen jopa maatessa ja perjantai-iltana se taisi suutahtaa kovastikin kun juoksin bussiin joka oli juuri lähdössä (ehdin kuitenkin, koska kuskina oli maahanmuuttaja, paikalliset kun ei koskaan päästä kyytiin jos on vähäsenkin myöhässä). Ei voi tietää, ehkä se koipi perhanakin toimii fiiliksen mukaan... Hehe, minulla on polvi josta voi ennustaa läskipaniikin ja perhestressin...