Tänään ahmin... mutta pikkuisen vain. Olisinpa vetänyt kunnolla överiksi kun kerran aloitin, vituttaisi luultavasti vähemmän - huomenna ehkä kuitenkaan ei. Olen valas. Michelin-mies beigessä toppapuvussani. Mikähän helvetin päähänpisto joskus on ollut ostaa BEIGE TOPPApuku.

Ostin uudet lenkkarit, vihdoin. Vanhat juoksen loppuun kotona joululomalla. Tajusin, että kulutan keskimäärin kahdet lenkkarit vuodessa. Miten muilla voi kestää samat kengät viisikin vuotta? Enkä oikein usko, että urheilukaupasta ostetut kestäisi yhtään sen pidempää kuin markettikama. Paremmat jaloille ne varmaan olisi kyllä, mutta kuka viitsii maksaa satasen tai enemmän kengistä, jotka posahtaa kahden viikon jälkeen? Tai sitten olen vaan niin hervottoman painava, ettei mikään materiaali kestä sitä kun tämmöinen lösö juokseen, hahhah. (Ei naurata.)

Sitten ostin myös toiset kengät. Sadannet miljoonannet tennarit. Kröh kröh. Katselin niitä jo alkusyksystä, mutta en silloin raaskinut ostaa. Nyt ne oli alennuksessa ja en voinut jättää pikku kullannuppujani jonkun toisen kaapattavaksi. Kyllä: olen tylsää tennarit+farkut+villapaita tyyppiä, joten miksi alkaa turhaan yrittääkään hienostella.

Sitten tulin kotiin ja niinhänsiinäsittenkäviettäahmin. En sentään ostanut kaupasta kuin kurkun. No sekin kyllä meni siinä rytäkässä alas. Potuttaa. Ketuttaa. Hatuttaa.

Potuttaa, ketuttaa ja hatuttaa muutekin vähän kaikki taas. Liian liukasta ajaa pyörällä (jäätihkusade eli terveiset JOULUkaupunki Turulta). Yleinen Turku-allergia muutenkin. Huomenna viimeinen tentti, en osaa mitään mutten viitsi lukeakaan kun ei sillä numerolla edes ole mitään merkitystä. Läskivitutus. Sanoinko jo että läskivitutus?

Oi pukki tahdon joululahjaksi vain rasvaimun.