Ei auta jäädä tuleen makaamaan ja itkemään kun maito on maassa ja paskat housussa ja mitähän muita älyvapaita suomen ah niin rikkaan kielen sanontoja tähän aiheeseen löytyykään.

Eilisilta oli, no, pohjanoteerauksen pohjanoteeraus, katastrofi ja pohjakosketus. Käsistä karannut alkuviikko OLISI voinut (ja voi toki vieläkin) paisua viikkokausien ahmimisputkeksi, mutta nyt sain sen ainakin toistaiseksi katkeamaan. Alan taas pikkuhiljaa kiipiä täältä pohjalta ylöspäin. Pakko kai vaan yrittää ihan minikokoisilla askeleilla. Se vaatii vain aina sen tietyn naksahduksen päässä, nyt asenteeni on taas on-asennossa kun vähän aikaa sitten se jostain tunnnistamattomasta syystä lipsahti off-asentoon.

En saanut oikeen untakaan koko yönä, ensinnäkin jo nyt siksi kun oli niin huono olo, mutta myös siksi, kun mietin sitä mitä A:n kanssa eilen puhuttiin. Että ei tämä ole muuta kuin ajantuhlausta, parhaan nuoruuden haaskaamista. Tähän on mennyt jo niin vuosikausia, että eikö olisi jo aika keksiä jotain muuta. Itsestä se lähtee, oli pohjimmaiset syyt tähän mitkä tahansa. Normaaliksi vaikka väkisin. Jos teeskentelee tarpeeksi kauan iloista, niin kai se lopulta jää pysyväksi olotilaksi.

Loppujen lopuksi sitten heräsin (jos olin ylipäänsä nukkunutkaan) neljän jälkeen, sain mahtavan idean yhden ranskankurssin ns. lopputehtävää varten, kirjoitin siitä pienen esittelyn (joka itse asiassa tehtäisiin tunnilla tänään mutta koska sain tuon mahtavan idean ja tosi hyvän sanamuodon kehiteltyä, en voinut olla kirjoittamatta), sitten menin lenkille ja pesemään tukan (vaikka täytyy kyllä sanoa että on vastenmielistä mennä edes suihkuun tämmöisenä pullana, mieluummin sitä vaan verhoutuisi päästä varpaisiin ulottuvaan telttaan jo ihan oman itseihnonsa takia) ja me voilà, tässäpä nyt analysoin paskaa elämääni jonka kyllä aion jättää taakseni ja joskus saada Ihan Uuden Ja Todella Mahtavan Onnellisen.

Lupasin itselleni, että tänään saan lintsata, koska tein jo tuon tämän päivän kirjoitustehtävän ja päivän toinen luoento onkin ihan pilipalia, mutta mitä minä täällä kotonakaan tekisin, ahmisin vaan. Ei edes nukuta niin taidan vetää läskirytkyt niskaan ja mennä edes istumaan sinne. Itse asiassa tekee melkein mielikin mennä. Toimisikohan tuo myös ruokaosastolla? Siis että menisi kaupan karkkihyllylle ja sanoisi itselleen, että ota ihan mitä tahansa, ja sitten kun olisi se "lupa", niin ei tekisikään enää yhtään mieli. Olisinko sittenkin vähän liian ankara itselleni ja kieltäisin liikaa, kunnes niistä kielletyistä asioista tulee (muka) niitä mitä haluan. Huonosti muotoiltu, mutta tämän aamun kirjoitustaitoni taisivat huveta siihen ranskanjuttuun - ja sitä paitsi aivokapasiteettini taitaa muutenkin olla liian rajallinen koko tämän ongelmavyyhdin setvimiseen.