Näinhän tässä sitten kävi: kinkkukiusausta, soija-ohra-tomaattimössöä (hyvää... ja terveellistä mutta ei tuossa mittakaavassa), kaikki hedelmät jääkaapista, jugurttia, puuroa, kananmuna, näkkileipää... Lista on tasan sen pituinen mitä ruokakaapissani oli. Nyt kaappi ammottaa tyhjyyttään ja mahani pullistuu täysinäisyyttään. Miksi on tällaisia päiviä kun tuntuu että vatsa on pohjaton? Selitys: krapula - karkkikrapula. Keho huutaa roskaruokaa ja sokeria. Karkkia en sentään enää tänään ostanut, enkä jäätelöä enkä leipää enkä pastaa kuten jo töissä ahnaasti suunnittelin. Ahmin "vain" kaapit tyhjiksi. Hienoa, Laura, mahtavaa suorastaan. Mitäs huomenna syödään?

Tulipa taas vain todistettua, miten putki on helpompi ENNALTAEHKÄISTÄ kuin katkaista.

Tämän päivän selitys, jonka siis kaivoin alitajunnastani, on surkea. Kerrassaan ala-arvoinen, naurettava, iso vitsi. Ahmin, koska olin laihtunut (tai nojaa, päässyt pöhöstä eroon) jo pikkuisen joten jos ahmii ne läskit (nesteet) takaisin niin on niinkuin plus miinus nolla - tilanne. Siis mitä hemmettiä? Haluanko minä laihtua vai en? Näköjään en anna itseni. Että voinkin tällä hetkellä tuntea itseni pölvästiksi, tyhmemmäksi kuin vasemman jalan saapas, ihan täystampioksi. Ei se eilinen karkkimässytys olisi tehnyt mitään, jos en tänään olisi jatkanut. Putkea EI päästetä syntymään!! Niinhän se oli Laura, eikö?

Tänään oli ihan paska päivä töissäkin. Enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten lopetan kesän osalta. Alkaa jo piisata sekin. Alkaa jo piisata kaikki. Se varsinkin, että pilaan jopa työpäivät ahmimalla - sielläkin kun olisi huomattavasti mukavampaa ilman karkkikrapulan öklöoloa. Paska päivä kaiken kaikkiaan. Tällaisina päivinä todella halveksin itseäni. Miksi minulta ei kysytty haluanko syntyä. Huomenna alkaa uusi viikko, joo joo ja kaikki tulee taas paremmaksi ja unohdetaan tämä, mutta minulla menee  h e r m o  itseeni. Ahmisimpa itseni hengiltä sitten saatana.