Ei, tänään en ole ostanut karkkia vaikka kaupassa kävinkin - ostin sen maitopurkin, omenoita ja hoitoainetta.

Ei, en myöskään ole pahemmin ahminut tänään. Pahemmin? Leivoin sämpylöitä ja riisipiirakoita, söin niistä noin puolet ja kyytipoikana taas melkein rasiallisen margariinia (niin siis ostin näköjään sitäkin kaupasta kun ajattelin etten ahmisi mutta kappas vain, ahmimpa sittenkin). Eihän ole paha eihän. No on se, mutta ei yhtä paha kuin kilo karkkia jota kovasti himoitsen.

Niin mikähän se minun säällittävyyden huippu tänään olikaan? Ajatus karkasi. Kai se, että en ole tänäänkään tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin syönyt ja maannut sängyssä. Huomenna alan olla kunnolla, lupaan.

Tylsistyksissäni lueskelin taas blogeja. Pitäisi heittää koko tietokone helvettiin kun en muuta tee kuin tuijotan sitä. Luin miten joku oli kalunnut into piukassa sianluita ja sieluni hypähti ilosta, etten olenkaan maailman säälipaskin ahmijaplösö. Kunnes tajusin, että joku kirjoitti koiransa puolesta. Hohhoijaa.

Pitäisi varmaan heittää roskiin se jäljelle jäänyt margariini. Se on ihan pahaakin kaiken lisäksi, halpis-25%-kasvisrasva-sotkua. Ei vain anna luonto periksi heittää ruokaa pois, vaikka tiedän, mitä vahinkoa saan sillä aikaan. Hohhoijaa taas.

Onpas minulla jännä elämä tänään.