En minä ole tätä blogia unohtanut, en vaan ole ehtinyt kirjoittamaan - ja välistä on mennyt jopa niin hyvin ettei siihen ole ollut edes tarvetta. Nyt en osaa pikku tauon jälkeen aloittaa. Huokaus. Tässä tiivistettynä viime päivien tapahtumat:

Kahvia krapulaa karkkia ahmintaa hyviä päiviä täydellisiä päiviä kiirettä stressiä koulua juhlia. Krapulaa. Kahvia.

Koulua on ollut paljon ja siitä tulee kamala stressi - enhän ole opiskellut kunnolla sitten abivuoteni - mutta se on kivaa ja mielekästä ja tarkemmin erittelemättä ala tuntuu oikealle. Rahaa tosin on mennyt kirjoihin ynnä muihin pakollisiin hankintoihin niin paljon, että en kyllä tiedä mitä teen. Pakko varmaan anella lisää työvuoroja ja kuolla ylirasitukseen koska tämän ja seuraavienkin kuukausien opintotuki on venytetty soikeaksi jo moneen kertaan.

Opintotuella ei elä. Tai elää jos ei tee mitään muuta.

Tuntuu tekopyhälle valittaa rahapulaa kun toisinaan tuhlaa viikon ruokarahat yhdessä illassa baariin ja taksiin MUTTA tuntuisi myös aika toivottomalle jos koko neljän vuoden opiskeluaikana ei voisi harrastaa tai hummata yhtään. Sosiaalinen elämä ja meneminen ja harrastukset kun edistävät mielenterveyttä. Ja minä sentään hummaan kesätyösäästöillä ja suhteellisen harvoin.

Ahmimiseen menevä raha onkin sitten ihan toinen juttu, ja tiedän että tämä buliminen elämäntapani kostautuu öööh jouluun mennessä mutta toisaalta, sama raha varmaan menisi kunnon ruokaan koska jauhelihapaketti ja makaronipussi ja maitopurkki maksaa saman verran kuin isohko lasti karkkia ja siis jos syö päivässä vain sen karkin niin öööh... ajatus katkesi. Nojaa ei se ainakaan kovin terveellistä taida olla. Ja seli seli.

Se rahasta. Ikuisuusaihe. Olen aika tottunut olemaan pee aa eikä se vituta kuin joskus.

Käytännössä ja minun Erittäin Epäsosiaaliseen Entiseen Elämääni verrattuna olen ollut koulun alusta koko ajan asti menossa ja tänään, kun huomenna on vapaapäivä (höm höm, paremminkin itsenäisen opiskelun päivä, my ass), rysähdin noin niinkuin kuvaannollisesti ilmaistuna päin seinää ahmimalla kuin hullu. Kaipa tämä oli arvattavissa, sellainen vauhti minulla on ollut päällä. Kuinkakohan kauan olisin pystynyt jatkamaan?

Olisittepa nähneet minut tänään kaupassa! En edes jaksanut tehdä perusbulimikon temppua eli kiertää viittä eri kauppaa häpeän vuoksi. Ehei, minäpä mätin estoitta kärryyn pullaa, keksejä, jäätelöä ja pastaa ja naamioin koko komeuden omenoilla ja vihreillä pavuilla - kassana oli kyllä luojan lykystä se viinalta haiseva epäkohtelias setä joka varmaan vaan mietti milloin pääsee kotiin, joten koko "heh tässä vaan normaaleja sapuskoja ostelen" -operaationi oli aivan turha. Edessäni oleva söpö samanikäinen poika tosin vähän katsahti ostoksiani mutta en hätkähtänytkään vaan kipitin kauppakassi ratkeamaisillaan kotiin ahmimaan.

Nyt, öyh, mahaan koskee, koska söin juuri kirjaimellisesti kärryllisen ruokaa ja siis tilini lähestulkoon tyhjäksi. Mutta huomenna on vapaapäivä ja sovin jo itseni kanssa että tänään NOLLATAAN ja huomenna OLLAAN KUNNOLLA.

Eikös kuulosta tervehenkiselle tämä minun Uusi Elämä.

Ja kahvia juon siis ihan liikaa. Pannullisella aamuisin ei ole enää mitään tehoa joten huomisesta lähtien - huomennahan olen taas kunnolla - alan vähän rajoittaa. Kahvia vain hätätapauksissa ja kahviloissa.

Todella tervehenkistä. Saan varmaan vatsahaavan tällä ruokavaliolla.