Heippa hei. Täytyy tähän alkuun taas varoittaa, että paska päivä tänään. Pitäis olla niin pirun iloinen kun kesä tulee ja aurínko paistaa, mutta minkäs sille voi jos on vaan semmonen olo ettei jaksa hymyillä.

Kun tein tämän blogin, vannoin ettei siitä tulisi pelkkää laihdutuspaskaa, mutta hitot, siihen se näköjään on menossa. Eilen taas tuli mätettyä. Kaikki hyvät "kesäksi kuntoon" -lupaukset meni alas isoina jäätelälusikallisina. Vituttaa, ei voi muuta sanoa. Vituttaa niin paljon, että tänään jos saan itseni kiinni syömästä YHTÄÄN MITÄÄN niin... niin... rasittaavaa kun itseään on niin vaikea rankaista kun ei itsekuri riitä edes pysymään ruodussa marketissa.

Eli kesäksi (apua nyt on jo kesä!!) kuntoon keinolla millä hyvänsä.

Hävettää jo valmiiksi veljen lakkiaiset joissa sukulaistädit pääsee taas vahingoniloisina arvostelemaan läskejäni ja joissa en tietenkään pysty vastustamaan herkkuja notkuvan kahvipöydän antimia, ainakaan illalla kun pidetään rääppiäisiä perheen kesken.

Muutenkin vituttaa kun ei edes kehtaa käydä missään tällaisena punkerona. Olen vihainen itselleni sillä tällä menolla koko kesä menee XXXL-hupparissa ja lököhousuissa kotona notkuen.

Tästä päästään olemattomalla aasinsillalla otsikkooni eli missä ihmeessä ne Suomen tuhannet ja tuhannet muut ylipainoiset (tai siis niistä ne jotka haluaa laihtua) liikkuu? Tänä aamuna kävin kunnon katumuslenkillä enkä nähnyt mitään muita kuin timmejä käsivarsia ja vatsalihaksia ja tiukkoja peppuja David Collection -juoksutrikoissa (ja hienosti kammattuja tukkia ja EI-punaisia naamoja, siis kuka oikeesti laittautuu lenkille??). Tunsin sitten oloni entistäkin rumemmaksi lyllertäessäni eteenpäin vararenkaat vyötäröllä hyllyen vanhoissa tuulihousuissa ja naama hikisenä.

Ei ole helppoa ei. Ja en sentään ole ihan tolkuttoman lihava, ainakaan vielä.