Hyvin pyyhkii. Tänään oli niin Hyvä Päivä että taidanpa ihan halata itseäni. Tänään olen melkein tykännyt itsestäni. Ja elämästäni. Eikä se minun perse niin tolkuttoman leveä ole tai jos on niin kylläpä se siitä soukkenee - ilman itkua ja hampaiden kiristystäkin.

Nyt te rakkaat blogitukijani ajattelette että mikä tuota naista vaivaa. Tämähän on jo neljäs (4.) päivä ahmimatta.

Hyvän tästä päivästä teki se, että tänään todella tapahtui se, mistä olen unelmoinut viimeiset kolme vuotta: unohdin syömisen. Nojaa, käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että söin aamupalan ja seuraavan kerran vasta äsken, mutta pointti on se, etten ajatellut ahmimista koko päivänä eikä mopo karannut umpihankeen vaikka aterioiden väli olikin aivan liian iso. Olisi varmaan syytä syödä vielä jotain, mutta ei oikeastaan ole nälkä. Tällä hetkellä on vaikea löytää syytä sille, miksi ylipäänsä ahmin.

Kävin myös lenkillä. Siivosin, kävin apteekissa ja kävin lenkillä (eniten iloinen olen juuri tuosta lenkistä ja no luonnollisesti myös siitä, ettei keittiönpöydän alla jaloissa enää rapise näkkärinmuruja). Eikös kuulostakin aktiiviselle? Ja olin tietysti myös koulussa vaikka periaatteessa olisi voinut tänäänkin lintsata. Ei vaan tehnyt mieli löllöttää sängyssä koko päivää kasvattaen mahaa ja mielipahaa.

Olenpas tänään yltiöpositiivinen.

Sunnuntaihin on kolme päivää. Ei pitäisi olla liian vaikeaa. Sitten menen ostamaan itselleni palkinnoksi uudet lenkkarit ja ulkoilupuvun.