Noniin. Vaikka eilen miten vannoin että tänään en ahmi (jo siitäkin syystä ettei maha mene uudelleen sekaisin), niin mitäpä löysin itseni tekemästä? Väsäämästä raparperipiirakkaa ja syömästä litran (!) jäätelöä siinä kyytipoikana. Ja mistähän sain litran jäätelöä? Kaupasta, tietysti, jonne ajoin pyörällä suoraan töistä koska vitutti niin kovasti paimentaa töissä 16-vuotiaita "hankin kesätöitä vain koska äiti ja isä käski - enkä mä oikeesti ees tartte rahaa kun pappa ostaa mulle oman BMW:n heti kun täytän 18 - ai pitääks tosta huoneesta pedata lisävuodekin - no voitsä tehdä sen sitte kun oot vieny roskat, raahannu viisi pinnasänkyä ja kaksi koiranpetiä ulos, pyyhkiny kaatuneet kaljat ja laittanu patjan jolle joku on kussu pesukoneeseen kun mun pitää just nyt tekstata yhelle kaverille että missä oon"  uusia kesätyöntekijöitä. Voi lapsen kädestä karannut vappupallo sentään. Taidan todella olla toivoton tapaus. Jos vituttaa niin sitä EI hoideta ahmimalla.

Ja taidan olla vanhakin vielä kaiken lisäksi. Vanha, kärttyinen, lihava täti, joka jumittuu hotellin kerroshoitajaksi loppuiäkseen valittamaan pölyrätin väärästä paikasta komerossa.

Jos jotain positiivista pitää löytää tästäkin tilanteesta, niin leivoin tänä iltana myös sämpylöitä (koska tänään kaupassa tajusin miten kamalasti leipä maksaa) MUTTA en maistanut kuin yhden. Yleensähän pellillinen leipää tai mitä tahansa "vaarallista" ruokaa sattuu siis katoamaan Lauran ahnaaseen kitaan samalla hetkellä kun tulee uunista. Siksi leivon harvoin. Vituttaa tuo hyvän tarkoituksen (eli rahansäästön ja terveellisen ravinnon tekemisen) pilaaminen hotkimalla se heti kuin vuoden nälkää nähnyt porsas.

No mutta HUOMENNA taas. Hah, uskonkohan enää itsekään. Tänään teki ihan valtavasti mieli karkkia. Pelkään että huomenna karkaa candykingmopo käsistä. Helvetti, jos karkkia syön niin itseäni piiskalla lyön. Laura himoaa niin paljon karkkia että muistuttaa narkkia. Ei ahmimalla laihaksi muututa mutta kaloreita palaa kun pitää töissä lattiat luututa.

Jaahas, alkaa taas jutut olla sellaista tasoa että olisi paras käydä nukkumaan ja herätä aamulla Uuteen Upeaan Päivään ja Mahtavaan Elämään.