Tänään aloitin uuden elämän ja se onnistui. (*Fanfaareja, aplodeja, serpentiiniä ja niitä kiiltäviä pikku paperisilppuja joita putoaa katosta.)

Tänään toimin täydellisesti eilen vittuunnuksissani väsäämäni listan mukaan. Kävin jopa ylimääräisellä pikku kävelyllä koska oli kaunis ilma ja pesin käsipyykit ja se jos mikä on ihme - tiedättehän, kun tulee koulusta pitkän päivän jälkeen kotiin, ei ensimmäisenä tekisi mieli alkaa jynssätä rintaliivejä tiskialtaassa varsinkin kun sitä ennen piti jynssätä altaassa olleet astiat. Hihih, arvatkaa mitä? Jopa SÖIN suunnitelmani mukaan ja se taitaa olla suurempi ihme kuin käsipyykin peseminen ennen kuin on ihan pakko.

Sarviapilan kommenttiin vastaukseksi: kyllä vain,silloin kun menee hyvin, en kirjoita tänne kovinkaan usein. Mitä paskemmin menee, sitä enemmän suollan tänne itsesääliä pursuavaa sontaa - ellei sitten mene kerrassaan niin paskasti, etten jaksa edes konetta avata. Onneksi sitä sentään tapahtuu varsin harvoin. Ennen kirjoitin kaiken tämän perinteiseen päiväkirjaani, nyt se ressu pölyttyy kirjahyllyssä ja luo sieltä käsin minuun syyllistäviä ja tietokoneeseeni mustasukkaisia katseita. En vaan osaa enää kirjoittaa... Pitäisi opetella, samalla tavalla kuin Roald Dahlia ja Mika Waltaria ja - ah - OuLiPoa.

Iäääh joku tupakoi ikkunani alla.

Voi kuinka kaunis auringonlasku muuten! (Voiko aurinko oikeasti laskea näin aikaisin?? Apua kohta se taas katoaa kokonaan eikö jaksa nousta aamuisin ollenkaan ja on niin ankeaa ja synkeää ja surullista ja ainoa mikä lohduttaa on Taikatalvi-muumikirjassa se kohta kun Muumiopeikko raivoaa talvelle.) Ihan kuin taivas olisi maalattu vesiväreillä vaaleanpunaisenkirjavaksi. Hih.

Ekstrakävelylläni taisin vähän hypiskellä vaahteranlehtikasoissa.

Kyllä syksy on sitten mukavaa aikaa. (Tämä taisi olla vähän ironinen välihuomio.)